Teksti Jere Jaakkola

Kuvat Lassi Pekka Tilander

Suomalainen golfin harrastamisen malli on kansainvälisessa vertailussa epätyypillinen. Yli 90 prosenttia Suomen Golfliittoon nykyisin kuuluvista golfkentistä on osakepohjaisia. Osuus on poikkeuksellisen suuri.

Miten suomalainen malli syntyi ja mitä siitä on aiheutunut? Miten osakepelaaminen voi tänä päivänä? Entä miten golfia pelataan tulevaisuudessa? Tämä juttu etsii vastauksia kysymyksiin.

Vaikutteita Britteinsaarilta

Kun golf lajina ja harrastuksena otti 1930-luvulla ensiaskeleitaan Suomessa, golfosakkeista ei ollut vielä tietoakaan. Maan ensimmäiset kentät syntyivät kaikki yhdistyspohjalta. Golfseurojen ja -kenttien perustamiseen otettiin vaikutteita Britteinsaarilta, ja monet ensimmäisistä kentistä tehtiin tee-se-itse-metodein golfiin kosketuksen saaneiden ja siitä innostuneiden rakentaessa itselleen tasoltaan vielä varsin vaatimattomia harrastuspaikkoja.

Maamme ensimmäistä kenttää, Helsingin Taliin rakennettua Helsingin Golfklubia, seurasivat pian Viipurin Golfin ja Porin Golfkerhon kentät sekä Aulangon vanha kenttä, jossa seuratoiminta käynnistyi vasta 1950-luvun lopulla.

Toinen maailmansota kuitenkin seisautti yhteiskunnan ja pysäytti myös golfin kehityksen. Seuraava golfseura, Kokkolan Golf, perustettiin vasta vuonna 1957. Samana vuonna maan neljä ensimmäistä golfseuraa perustivat Suomen Golfliiton. Suomalainen golf alkoi kasvaa ja kehittyä uudelleen.

Kehitys eteni kuitenkin hitaasti. Talin kenttä oli laajennettu Suomessa järjestettyjen kesäolympialaisten kunniaksi 18-reikäiseksi, mutta kului peräti 30 vuotta ennen kuin Suomeen saatiin seuraava täysimittainen kenttä. Espoon Golfseuran 18-reikäinen kenttä avattiin vuonna 1982 – ja sitten alkoi tapahtua.

Ensimmäinen osakekenttä

1970-luvun puolivälin jälkeen, samoihin aikoihin Espoon Golfseuran perustamisen kanssa, oli alkanut toinenkin hanke, jonka tavoitteena oli rakentaa Suomeen ensimmäinen osakepohjainen golfkenttä. Sopivan maa-alueen löytäminen oli aluksi hankalaa, mutta sellaisen lopulta löydyttyä Kirkkonummen ­Sarvvikiin valmistui vuonna 1983 Sarfvik Golf, Suomen ­ensimmäinen osakepohjainen golfkenttä.

Sarfvikin kenttähankkeessa oli uutuudenviehätystä, mutta se kohtasi alussa myös voimakasta vastustusta. Seurapohjalle rakentuneissa golfpiireissä pelättiin, että uusi osakeyhtiömalli sotkee hienon urheilulajin. Sarfvikista tuli kuitenkin menestys, ja sen esimerkki rohkaisi muitakin. Vastaavanlaltaisella mallilla alkoi nousta lisää kenttiä.

1980-luvun loppupuoliskolla taloudellinen nousukausi voimistui, yhteiskunta kehittyi ja rahapolitiikka muuttui. Rahoituksen saaminen golfkenttähankkeisiin ei ollut enää ongelma. Yhteiskunnassa ja liike-elämässä haistettiin, että golfissa piili bisneksen tekemisen mahdollisuus. Syntyi ennennäkemättömän golfbuumi. Golfista tuli trendilaji, ja golfyhtiöiden osakkeet merkittiin osakeanneissa nopeasti.

Vuosina 1986–1991 Suomeen perustettiin yhteensä 62 uutta golfseuraa – keskimäärin yli kymmenen seuraa vuodessa. Yhtä lukuun ottamatta kaikki nämä seurat toimivat nykyisin osakepohjaisilla kentillä.

Osakkeiden arvostustasot olivat nousseet korkealle ja onnekkaimmille ne olivat olleet jopa tuottoisia sijoitusinstrumentteja. Kuten jo tiedetään, varsinaisiksi rahantekovälineiksi golfosakkeista ei laajassa mittakaavassa kuitenkaan ollut.

1990-luvun alussa saapui lama ja finanssikriisi. Kenttärakentaminen pysähtyi ja osakekaupat loppuivat. Pelättyä golfyhtiöiden konkurssiaaltoa ei kuitenkaan nähty. Golf selvisi yli laman, ja 1990-luvun lopussa kenttärakentaminen alkoi jälleen elpyä, vaikkakin edellistä vuosikymmentä selvästi maltillisemmin.

Jäsenyys irrotettiin pelioikeudesta

2000-luvulle tultaessa osakkeen omistamisesta oli tehty pitkälti golfin harrastamisen edellytys. Pelaajalla oli golfseuran jäsenyyden saadakseen oltava myös osakkeeseen sidottu pelioikeus. Osakkeiden vuokramarkkina oli varsin pieni, joten osakkeen hankkiminen oli monissa tapauksissa ainoa vaihtoehto.

Myös uudella vuosituhannella uusien golfkenttien rakentaminen rahoitettiin yhä osakeantien kautta. Monien golfosakkeiden hinnat olivat kuitenkin huippuvuosista huomattavasti pudonneet, ja nopeasti kasvanut kysyntä alkoi hiipua. Mediakin vaikutti osaltaan siihen, että mielikuva golfosakkeista alkoi kääntyä negatiiviseksi. Se taas vaikeutti osakkeiden jälkimarkkinoita. Osakkeista alkoi olla vaikea päästä eroon puhumattakaan siitä, että se olisi onnistunut voitollisesti.

Jäsenyyden sitominen pelioikeuteen oli ollut aluksi määräys, sittemmin suositus. Osa seuroista poikkesi suosituksesta, ja yhä useammat pelasivat yrityksen pelioikeudella tai pelilipuilla, joihin osakkeeseen kuuluvan pelioikeuden saattoi monilla kentillä vaihtaa. Varsinaiselle osakepelaamiselle vaihtoehtoisten harrastamisen muotojen kysyntä alkoi voimistua.

Vuonna 2006 Vaasassa pidetyssä Golfliiton liittokokouksessa suositus purettiin, ja golfseuran jäsenyys vapautettiin pelioikeussidonnaisuudesta.

Päätöksen seurauksena golfosakemarkkina alkoi muuttua nopeammin. Osa golfseuroista alkoi myydä pelkästään edullisia jäsenyyksiä, ja näiden seurojen jäsenmäärät kasvoivat useisiin tuhansiin. Syntyi etäseuran käsite. Se tarkoitti seuraa, jossa suurella osalla jäsenistöstä ei ollut itse jäsenyyden lisäksi muuta sidosta kenttään tai sen paikalliseen yhteisöön. Edullisen jäsenyyden kautta golfari sai tarvitsemansa palvelut, kuten tasoituksen ylläpidon ja vakuutuksen, mutta lajia hän harrasti pääosin ihan muualla kuin kotiseurassaan.

Osakerahoitus takasi kasvun

Osakepohjainen harrastamisen malli oli mahdollistanut golfin nopean kasvun ja maamme golfkenttäverkoston laajentumisen. Golf oli noussut lyhyessä ajassa marginaalista Suomen harrastetuimpien lajien joukkoon. Vuonna 2004 Suomen ­Golfliittoon kuuluvien jäsenseurojen ­yhteenlaskettu jäsenmäärä ylitti sadan­tuhannen pelaajan rajan.

On mahdotonta tarkalleen arvioida, miten suomalainen golf olisi kasvanut ja kehittynyt ilman valtavirraksi muotoutunutta osakepelaamisen mallia. Todennäköistä kuitenkin on, että sekä lajin että toimialan kehittyminen olisi ollut huomattavasti hitaampaa. Onnistuneilla osakeanneilla golfkenttien rakentaminen voitiin varmistaa, ja golfin tarjonnan lisääntyessä kasvoi myös kysyntä.

Golftoimialan kasvun pedannutta golfbuumia haluttiin ylläpitää, mutta tuskin monikaan kuvitteli, että tyypillisesti useita tuhansia maksaneet golfosakkeet kävisivät loputtomiin kaupaksi. Alkuinvestointi uuden harrastuksen aloittamiseksi oli monelle lajista kiinnostuneelle liian suuri. Osakepelaamisen vaatimuksesta tuli aikaa myöten selvä hidaste golfin kasvulle.

Golf lajina veti kuitenkin yhä puoleensa, mikä loi väistämätöntä kysyntää vaihtoehtoisille pelaamisen malleille. Osakepelaamisen kulta-ajat, ainakin lajin kasvun vauhdittamisessa, olivat ohi.

Golfosakkeiden arvostus on kehittynyt jo 40 vuoden ajan aaltoliikkeittäin. Huippuvuosien arvostustasolta on tultu rutkasti alaspäin, mutta nyt osakkeiden arvo on taas nousussa. Hintojen voi katsoa olevan myös terveemmällä pohjalla, ja osakkeiden jälkimarkkinatkin toimivat taas paremmin.

Osakepelaaminen on ollut vaikeimpina hetkinään syvässä kriisissä, mikä on ollut osin itseaiheutettua. Golfkentiltä on puuttunut valmius reagoida, rohkeus muuttaa omia toimintatapojaan ja uskallus profiloitua tarpeeseen vastaaviksi golfyhteisöiksi. Aina kyse ei ole ollut golfyhteisöjen haluttomuudesta, vaan myös kankeista yhtiöjärjestyksistä, jotka eivät ole tarjonneet mahdollisuutta nopeaan muutokseen.

Yhteisöllisyyden monet muodot

Osakepelaamisen valta-asema on vaikuttanut monella tavalla golfin suomalaisen lajikulttuurin muodostumiseen. Seurapohjaisesta harrastusmallista on siirrytty osittain osakeyhtiönlain alla tapahtuvaan toimintaan, mikä on vaikuttanut suoraan golfyhteisöjen avainhenkilöiden toimenkuviin ja heidän rooliinsa golfyhteisöissä.

Golfseuran ja golfosakeyhtiön sopuisa ja samaan suuntaan katsova rinnakkaiselo on ollut monissa tapauksissa kaikkea muuta kuin mutkatonta. Parhaiten ovat onnistuneet ne golfyhteisöt, joissa koko toimintakulttuuri on rakennettu vaalimaan golfseuran ja kenttäyhtiön yhteisiä tavoitteita. Osa kentistä taas on kipuillut asian kanssa voimakkaasti, eikä välirikoiltakaan ole kokonaan vältytty.

Siitä, miten osakepelaaminen on vaikuttanut golfiin kiinteästi kuuluvaan yhteisöllisyyteen, on keskusteltu koko osakepohjaisen harrastamisen lyhyen historian ajan. Vaikutusta on vaikea tarkasti arvioida, mutta selvää on se, että malli on luonut jossain määrin erilaista yhteisöllisyyttä kuin ympäristö, jossa laji varhaisimpina vuosikymmeninään kehittyi. Kun monet ensimmäistä kentistä rakennettiin käytännössä talkoovoimin, jonka varaan rakentui myös seuratoiminta, yhteisöllisyys muotoutui jo lähtökohtaisesti toisenlaiseksi kuin kentillä, joiden rakentamiseen harrastajat tarjosivat haravansa ja vapaa-aikansa sijaan rahansa.

Aiheellista on myös kysyä, vauhdittiko osakepelaamisen kehittymistä se, ettei yhdistyspohjaisten kenttien yhteisöllisyyden muoto houkutellut kaikkia? Moni selvästi kaipasi myös osakepelaamisen tarjoamaa yksilöllisempää tapaa harrastaa.

Golfin harrastajilla teetetyissä tutkimuksissa on käynyt ilmi, että golfin tarjoaman yhteisöllisyyden merkitys on yhä suuri, ja se on myös kaikille ikäryhmille tärkeää. Ihmisyyteen olennaisesti kuuluvan yhteisöllisyyden tarve ei ole kadonnut mihinkään. Se vain muuttaa jatkuvasti muotoaan.

Kuntien karttama laji

Yksi selitys osakepelaamisen mallin yleistymiselle on ollut se, että kunnat ovat osallistuneet heikosti golfkenttien rakentamiseen. Ne eivät ole nähneet golfissa sitä terveysliikunnan, hyvinvointipalvelun ja virkistystoiminnan kuntavetovoimaankin vaikuttavaa potentiaalia, joka golfilla todella on.

Siinä missä golfkentät esimerkiksi Britteinsaarilla, ja paikoin Ruotsissakin, ovat monien kylien ja pikkukaupunkien ylpeydenaiheita ja kuhisevia vapaa-ajankeskuksia, Suomessa golfkentät ovat kuntasidonnaisuudesta irrallisia itsenäisiä ja hieman etäisiäkin harrastuspaikkoja, jotka on tyypillisesti rakennettu kauas kuntakeskuksista.

Golfkenttäinfran rakentamiseen kunnat eivät ole osallistuneet, mutta ne ovat tukeneet pelaamista tekemällä vuokramaille rakennettujen kenttien kanssa pitkiä ja usein myös suhteellisen edullisia vuokrasopimuksia. Kuntien suora tuki on kanavoitunut varsin pieniin seuratoiminnan avustuksiin.

Golftoimialalla odotetaan edelleen, milloin golfin potentiaali kunnissa vihdoin oivalletaan, mutta sen varaan ei paljolti lasketa. Golf on tullut toistaiseksi toimeen pitkälti omillaan, ja niin sen lasketaan tulevan myös jatkossa.

Osakepelaamisen uusi aika

Osakepelaamisen tulevaisuus näyttää taas valoisammalta. Heikosti toimineet golfosakkeiden jälkimarkkinat vaikuttivat pitkään negatiivisesti osakepelaamisen mielikuviin, ja otti aikansa ennen kuin usko osakepelaamiseen toipui.

2000-luvulla monien kenttäyhtiöiden yhtiöjärjestyksiä on päivitetty aikaan paremmin istuviksi, ja osakepelaamiseen on tullut paljon erilaisia malleja. Osakepelaamisesta itsessäänkin on tullut entistä monipuolisempaa.

Osakkuus on nostettu golfyhtiöiden uusissa strategioissa keskiöön, ja osakepelaamisen profiilia on kirkastettu. Osakkaiden etuja on parannettu ja golfosakkeen omistamiseen liittyvää riskiä pienennetty. Osakkeiden arvostukseenkin on onnistuttu positiivisesti vaikuttamaan. Myös viesti siitä, että paljon pelaavalle osakepelaaminen on edelleen keskimäärin edullisin tapa harrastaa golfia, on saatu jälleen läpi.

Se, mikä koko yhteiskunnan ja samalla osakepelaamisenkin jatkossa erityisesti haastaa, on tulevaisuuden ennustamisen epävarmuus. Maailmaa muokkaavat, toimialasta riippumattomat suuret muutostrendit, kuten maailmanpoliittinen epävakaus, arvaamattomasti kehittyvä ilmastonmuutos, digitalisaatio sekä talouden ja hyvinvoinnin haasteet vaikuttavat sekä ihmisten että organisaatioiden riskinottokykyyn ja investointihalukkuuteen. Samalla kilpailu ihmisten vapaa-ajasta kiristyy, vastuullisuuden tärkeys korostuu, kuluttajakäyttäytyminen muuttuu ja omistamisestakin on tullut epätrendikästä. Toimintaympäristössä on niin paljon uusia epävarmuustekijöitä, että golfyhtiöidenkin on keskityttävä olennaiseen ja säilytettävä kykynsä reagoida muutoksiin. Golfyhteisöjen on entistä paremmin tunnistettava asiakasryhmänsä, opittava ymmärtämään, mitä golfarit arvostavat ja miten he golfia jatkossa kuluttavat ja sitten muokattava oma tuotteensa vastaamaan sekä yksilöiden että yhteiskunnan odotuksia.

Suomalainen golftoimiala on rakennettu pitkälti osakepelaamisen mallin varaan, mikä on tuonut myös vakautta ja turvaa golfyhteisöille. Osakepelaamiseen kotimainen golftoimiala tulee jatkossakin vahvasti nojaamaan. Asentoa on silti oltava jatkuvasti valmis vaihtamaan.

Jutun tekemisessä ovat avustaneet 2up Golf Agencyn toimitusjohtaja Taija Viklund, Suomen golfjohtajien järjestö FGMA:n entinen puheenjohtaja Esa Meriläinen sekä joukko muita golftoimialan asiantuntijoita.