Teksti Iida-Lotta Juura
Kuvat Getty Images
Mitä olisikaan maailma ilman tarinoita! On vaikeuksien kautta voittoon tarinoita, ja niitä, joissa epäonni koettelee. Ja golfkentät ne vasta täynnä tarinoita ovatkin! Kerromme, kuinka tietyn väylän vesieste on mahdoton ylittää tai kuinka putit ovat viime aikoina luiskahdelleet enimmäkseen reiän ohi.
Kyse on narratiivisesta identiteetistä, eli minätarinoista, kertoo organisaatiopsykologi Pekka Tölli. Minätarinoiden kokoelma muodostaa narratiivisen identiteetin, eli kokonaisen tarinan meistä itsestämme: keitä olemme, mistä tulemme ja minne olemme matkalla. Tätä tarinaa kerromme itsestämme muille, mutta myös itsellemme.
Niin hauskalta kuin tarinat välillä kuulostavatkin, niillä voi myös olla vaikutusta suorituksiin golfkentällä. Tarinan voimalla voi joko ylittää itsensä tai tuomita lyönnin epäonnistumaan jo ennen kuin lapa koskettaa palloa.
Positiivisesta tarinasta voi tulla itseään toteuttava ennuste
Tarina, jota kerromme muille, voi olla erilainen kuin itse itsellemme kertoma tarina, sanoo Tölli. Usein puhumme itsellemme kriittisempään sävyyn ja arvostelemme omia suorituksiamme sanoilla, joita emme sanoisi muille.
Tarina ei myöskään välttämättä ole tarkalleen totta – saatamme kertoa itsestämme vähättelevää tarinaa tai paisutella osaamistamme. Sekä ankaralla että liioitellun myönteisellä tarinalla on omat haasteensa.
”Vähättelevää tarinaa kertova golfari rajaa itseltään mahdollisuuksia. Pelaaja, joka toteaa, ettei koskaan osu avauslyönnillä väylään, ei anna itselleen mahdollisuutta onnistua. Toisaalta epärealistisen myönteinen tarina ei myöskään auta pääsemään parempiin tuloksiin, jos se ei saa vahvistusta suorituksista”, Tölli sanoo.
Suurin myönteinen vaikutus itse suorituksiin olisikin Töllin mukaan realistisella, hieman tositilannetta optimistisemmalla tarinalla.
”On selvää, että positiivinen tarina ei muuta suorituksia kuin taikaiskusta. Toisin sanoen, kenestäkään ei tule hyvää puttaajaa vain kuvittelemalla niin. Parhaimmillaan tarina voi kuitenkin muuttua itsensä toteuttavaksi ennusteeksi”, Tölli sanoo.
Töllin mukaan minäpuheella voi olla ratkaiseva vaikutus pelaajan itseluottamukseen ja sitä kautta onnistumisiin.”Optimistinen minäpuhe voi puskea ihmistä onnistumista kohti. Se voi olla ratkaiseva rohkaisun lähde ja kannustaa pelaajaa kehittämään taitojaan hieman sinnikkäämmin, kun pelaaja hakee vahvistusta onnistujan tarinalleen”, Tölli sanoo.
Oma tarinamme voi kytkeytyä myös isompaan, koko yhteisön tarinaan.
Oma vai muiden määrittelemä tarina?
Myös muut ihmiset voivat määritellä tarinaamme. Paitsi omista pelikavereista niin myös huippupelaajista kerrotaan paljon narratiiveja: Jordan Spiethillä kerrotaan olevan ilmiömäiset kädet griinin ympäristössä, Bryson DeChambeau on nimetty hulluksi tiedemieheksi, Matt Fitzpatrick on tilastonikkari vailla vertaa ja Tony Finauta pidetään kiertueen mukavimpana kaverina.”Nämä narratiivit, vaikka alun perin leikkimielisiä olisivatkin, voivat kutoutua kiinni pelaajan identiteettiin ja vaikuttaa siihen, miten he näkevät itsensä kentällä”, Tölli sanoo.
Muiden kertomukset ja kommentit voivat vaikuttaa tarinaamme ja muovata golfarin identiteettiämme. Esimerkiksi lapsena kuulemamme sanoitukset siitä, millaisia olemme, vaikuttavat meihin läpi elämän.”Pienilläkin kehuilla tai kommenteilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Jos lapsi saa kehuja vaikkapa ahkeruudesta tai reippaudesta, hän pyrkii olemaan ahkera ja reipas myös aikuisiällä. Samalla tavoin, nuori golfarinalku, joka kuulee olevansa paineen alla vahva tai erityisen sitkeä harjoittelemaan, saattaa omaksua nämä osaksi minätarinaansa”, Tölli havainnollistaa.
Oma tarinamme voi kytkeytyä myös isompaan, koko yhteisön tarinaan. Esimerkiksi kilpagolfiin panostavassa golfseurassa voi vallita yhteisöllinen tarina, jonka mukaan seurasta tulee huippupelaajia kisakentille. Yhteisön tarina voi vaikuttaa vahvastikin oman tarinamme muotoutumiseen – tarinamme voi joko tukeutua vahvasti siihen tai vastaavasti irtisanoutua siitä.
”Seuran tuoreet jäsenet liittyvät mukaan tähän tarinaan, omaksuvat seuran maineen ylpeänä osaksi identiteettiään ja pyrkivät sitkeästi kohti huippua. Yhteisötarinoita ilmenee myös perheissä. Jotkut suvut ovat tunnettuja muusikko- tai urheilijasukuja, ja pelkkä sukunimi luo odotuksia ihmisen luonteesta ja kiinnostuksista. Nuori saattaa haluta jatkaa tätä tarinaa tai tietoisesti irtautua siitä, jos kokee sen rajoittavana”, Tölli sanoo.
Näin vapaudut tarinastasi
Psykologi Pekka Töllin mukaan tarinoilla voi siis vaikuttaa suorituksiin ja sitä kautta jopa parantaa tuloksia golfkentällä. Seuraavien askelmerkkien avulla golfarit voivat analysoida omaa sisäistä puhettaan ja mielessä vaikuttavia uskomuksia. Niiden avulla voi myös muuttaa omaa tarinaansa ja vapautua rajoittavan tarinan kahleista.
1 Tunnista minäpuhe ja sen sävy
Ensimmäinen askel oman tarinan hahmottamisessa on pohtia, millaista minäpuhetta tunnistamme itsestämme kentällä. Tölli ohjeistaa myös kuulostelemaan tarinan kertojan äänensävyä: onko kertojan ääni kriittinen, kannustava, lempeä vai analyyttinen?
2 Paikanna tilanne, jossa mieli alkaa tuottaa tarinoita
Seuraavaksi Tölli ohjeistaa pohtimaan, millaisessa tilanteessa minäpuhe aktivoituu. Onko se kenties tietty lyönti tai aina sama väylä? Liittyykö minäpuhe edeltävään lyöntiin tai pyrkiikö se käsittelemään koko kierroksen tulosta? Pulpahtaako epävarmuutta ruokkiva tarina juuri silloin, kun peli on kulkenut muutaman reiän ajan hyvin?
3 Pohdi, mihin mielen tuottama tarina pyrkii
Seuraavaksi Tölli kysyy, mitä luulen, että mieleni yrittää minulle kertoa, kun se tuottaa tietynlaista tarinaa. Yrittääkö se suojella pettymykseltä, valmistaa epäonnistumiseen vai heijasteleeko se virheiden pelkoa?
4 Kyseenalaista negatiivinen tarina
Kun tarina, sen sävy ja tilanne, jossa kela käynnistyy, on tunnistettu, on mahdollista pyrkiä muuttamaan tarinaa. Ylikriittinen tai vähättelevä äänensävy voivat vaikuttaa suorituksiin negatiivisesti, ja siksi äänensävyä kannattaakin pyrkiä muokkaamaan rohkaisevampaan ja armollisempaan suuntaan.
Tölli ohjeistaa kyseenalaistamaan negatiivissävytteisen tarinan: pitääkö tämä todella paikkansa ja millä perusteella? Hän pyytää myös muistelemaan onnistuneita lyöntejä: mistä niissä sitten oli kyse, olivatko onnistumiset pelkkää sattumaa?
5 Aseta onnistuminen uuteen kehykseen
Seuraavaksi Tölli pyytää pohtimaan, mitä onnistuminen itse asiassa tarkoittaa. Onko esimerkiksi putti onnistunut vain silloin, kun se uppoaa reikään?
Tölli jaottelee onnistumisen valintoihin ja toteutukseen. Ensin tehdään valinnat: kuinka kovaa pitää lyödä, mihin linjaan pallon lähetän, onko maastossa jotain, joka täytyy huomioida?
Kun valinnat on tehty, on itse suorituksen aika. Tölli korostaa, että vaikka tekisi kaikki oikeat valinnat ja onnistuneen toteutuksen, voi putti silti mennä reiän ohi. Puttilinjalle voi lentää roska, tai pelikaveri voi yskäistä juuri osumahetkellä, jolloin pallo livahtaa ohi reiän.
Onnistumisen asettaminen uusiin kehyksiin muokkaa sen määritelmää. Toteutus voi olla onnistunut, vaikka valittu linja olisikin ollut väärä. Itselle kannattaa kertoa totuudenmukaista ja tarkkaa tarinaa – etenkin onnistumisen kohdalla.
6 Vaihda kertojaa
Jos sisäinen puhe olisi turvallinen, viisas ja kannustava valmentaja, mitä hän sanoisi, kysyy Tölli. Sisäisen puheen sävystä tulee usein tietoiseksi vasta, kun sen kuvittelee toisen ihmisen sanomaksi. Onkin hyvä pohtia, miltä oma sisäinen puhe kuulostaisi, jos saman tarinan kertoisi kaverille.
Tutkimuksissa on havaittu, että ohjeistava sisäinen puhe vaikuttaa usein vahvemmin kuin pelkästään kannustava. ”Keskity polveen, katso palloon, hengitä syvään” ovat kaikki esimerkkejä ohjeistavasta puheesta, kun taas ”anna mennä, hyvin se menee ja osaat tämän” ovat sävyltään kannustavaa puhetta.
7 Usko tarinaasi
Töllin mukaan oman tarinan muuttamiseen vaaditaan aina vahvaa toimijuutta – sitä, että pelaaja tuntee voivansa itse vaikuttaa toimintaansa, eikä ajelehdi olosuhteiden armoilla. Tölli korostaa, että tarinan muokkaaminen ei ole nopeaa ja helppoa, vaan se vaatii aikaa ja vahvistusta, jotta tarinaan alkaa uskoa itse.
Minäpuhe vaikuttaa eniten silloin, kun se on rationaalista, eli helposti ymmärrettävää ja realistista. Minäpuheen ei tulisi koskaan olla tuomitsevaa, yleistävää tai jyrkkää. Vahvin vaikutus syntyy, kun äänensävy on rohkaiseva ja kannustava, Tölli tiivistää.
Mitä toimittaja havaitsi kokeilussa?
Etenin Töllin viitoittamien askelmerkkien mukaan ja pyrin kääntämään tarinan epävarmasta puttaajasta onnistujan tarinaksi. Tavoitteenani oli saada lisää itsevarmuutta puttaamiseen ja nähdä pettymysten sijaan mahdollisuuksia. Mitä havaitsin kokeilujakson aikana?
Plussat:
+ Jo kriittisen minäpuheen tunnistaminen karsi sen määrää huomattavasti.
+ Onnistumisen jaottelu valintoihin ja toteutukseen auttoi keskittymään paremmin valintojen tekemiseen ja rutiineihin ennen suoritusta.
+ Onnistumisen uudelleenmäärittely auttoi myös tunnistamaan tarkemmin kehityskohteita, joihin voi harjoittelussa keskittyä.
+ Myönteinen minäpuhe auttoi sitoutumaan suorituksiin.
Miinukset:
– Rohkaisevan minäpuheen ylläpitäminen oli huonona pelipäivänä kuluttavaa.
– Kun tulee tietoisemmaksi omasta minäpuheesta, alkaa tarkkailla myös muiden tapaa puhua itselleen.
– Minäpuheen vaikutukset eivät näy heti suorituksissa, vaikka tunne olisikin erilainen. Vaatii siis malttia odottaa, että positiivinen minäpuhe näkyy numeroissa ja tilastoissa.
