Hiljaa ja tarkasti - Golflehti
Hiljaa ja tarkasti

Hiljaa ja tarkasti

”Minulle golf on yhdistävä tekijä ikään, ulkonäköön tai mihinkään muuhun katsomatta”, sanoo viittomakielinen Jani Savolainen.

Teksti Krister Jalonen
Kuvat David Barber
Facebook Whatsapp Linkedin

Olen pelannut pienestä pitäen eri lajeja ja edustanut Suomea kuurojen maajoukkueessa salibandyssä, jääkiekossa, jalkapallossa, futsalissa ja koripallossa. Päälajini olivat jalkapallo ja futsal.Polveni leikattiin nuorena, ja vuonna 2015 sain lääkärikäynnin yhteydessä tiedon, että juoksulajeille on laitettava stoppi. Polvissa oli nivelrikkoa ja rustot vähissä.Olin sanonut vaimolleni, että pitäisi löytää jokin mieluinen harrastus. Yhtenä kesäiltana mökillä totesin hänelle, että mitä jos alkaisin pelaamaan golfia. Seuraavana päivänä vaimoni oli minun tietämättäni varannut green card -kurssin ja ilmoitti, että sinun pitää olla huomenna kello kymmenen Kuortane Golfissa.

Nykyään pelaan todella paljon. Alkukaudesta pelaan varsinkin kotikentälläni Jyväs-Golfissa, joka sijaitsee työpaikkani lähellä. Tällä kaudella olen pelannut yli 20:llä eri kentällä. Kenttiä pelatessa pelini on kehittynyt, sillä erilaisilla kentillä täytyy suunnitella omanlaisensa pelistrategia.

Golf antaa minulle elämyksiä ja riittävästi haastetta. Koskaan pelaamaan lähtiessä ei voi tietää, millainen kierros on tulossa. Se saa minut kilpailemaan itseni kanssa. Golf tarjoaa minulle ulkoilua ja onnistumisen tunteita.

Nuoruuden lajeissani oli kaksi tolppaa ja nyt vain yksi, mutta pystyn edelleen tekemään maalin ”tolpan kautta”.

"Tunnen kropassani, lähteekö lyöntini hyvin vai huonosti."

Golf sopii kaikille, myös minulle. Viittomakielisyyteni ei ole haitannut pelaamista lainkaan. Pelaamaan lähtiessäni ilmoitan aina pelikavereille, että minä en kuule, mutta jos on jotain asiaa, niin kyllä me pärjäämme. Golfin sääntöjen ymmärtäminen ja niiden tulkitseminen on auttanut minua paljon. Pelaamiseni ei ole hidastanut kanssapelaajiani.

Kun pelaa viittomakielisen kanssa, on selvää, ettei hän kuule. Jos tulee fore-huuto toiselta väylältä, pitäisi laittaa kädet pään päälle ja mennä kyykkyyn. Meille tärkeää on asioiden näkeminen, ei kuuleminen. Tutuilla kentillä väylien mennessä vierekkäin tiedän jo matkan aikana havainnoida, ollaanko viereisellä väylällä lyömässä avauksia. Fore-huuto olisi vielä helpompi havaita, jos pelaajat huudon yhteydessä nostaisivat tiiboksissa käden ylös sen merkiksi.

Jos olen itse lyömässä esimerkiksi pitkää avausta ja on mahdollista osua puuhun, pyydän kuulevia pelikavereitani kuuntelemaan, että osuuko se. Sen jälkeen peukku ylös tai alas. Jos tulee peukku alas, niin tiedän lyödä varapallon.

Svingissä osumaääni ei kerro minulle mitään. Tunnen kropassani lähteekö lyöntini hyvin vai huonosti. Toki näen myös lentokaaren. Näkö- ja tuntoaisti terävöityvät meillä jo luonnostaan. Jos joku liikkuu puttaamiseni aikana näkökenttäni sisäpuolella valmistautumaan omaan puttivuoroonsa, se häiritsee minua. Työkoneiden ääni tai puheensorina eivät häiritse. Kilpailuissa meillä on aina viittomakielen tulkki mukana, jotta kommunikointi esimerkiksi tuomarin kanssa sujuu.

Kun on jotain asiaa, kuurot on hyvä huomioida selvällä katsekontaktilla. Jos joku ei reagoi puheeseen, voi käydä koputtamassa olkapäähän. Meille voi tulla juttelemaan rohkeasti. Pelaamme ja olemme kiinnostuneita samasta lajista. Parkkipaikoilla ja kentän alueella muutenkin kannattaa taas kiinnittää huomiota ajonopeuksiin. Ei voi tietää, onko edellä kävelevä pelaaja viittomakielinen vai ei.

#MunTapaPelata

Joku ehkä ajattelee, että golf on setämiesten juttu. No. Se joku on oikeassa. On se sitäkin. Mutta se on myös peli lähiössä hengaaville teineille. Tuoreille äideille. Rokkareille ja räppäreille. Fitnesshulluille. Tubettajille. Surffareille. Maahanmuuttajille. Hajamielisille professoreille. Homoille, heteroille ja kaikille sillä välillä. Se on niille, jotka nauravat liian kovaa. Niille, jotka haluavat aina voittaa. Niille, jotka luulivat vihaavansa golfia.

Facebook Whatsapp Linkedin
Forward Go back