Huippugolf on aaltoliikettä - Golflehti
Huippugolf on aaltoliikettä

Huippugolf on aaltoliikettä

LPGA Tourin suomalaisten kausi on ollut alavireinen. Se kuuluu urheiluun mutta myös koettelee henkisesti.

Teksti Juha Hakulinen
Kuvat Juha Hakulinen
Facebook Whatsapp Linkedin

Los Angelesin pohjoispuolella aurinko hellii. Kaatunut sähkötolppa on katkaissut tien Saticoy Clubille. Mitähän tästä reissusta tulee, mietin madellessani autoletkassa. Mediheal Championshipin harjoituskierros on hyvässä vauhdissa, kun pääsen kentälle. Tämän kilpailun voitto nosti Matilda Castrenin tähtiluokkaan viime vuonna.

Castren on hieman epävarma kisaan lähdettäessä. Kenttä ei ole sama, missä hän juhli voittoaan. Hän olisi nauttinut paluusta Lake Merced Golf Clubille. Saticoy Club on kenttänä hieman outo LPGA Tour -kentäksi, pelaajat sanovat. Mutta kisaan on lähdettävä, sillä Tour Championship siintää silmissä. Castren tarvitsee kipeästi pisteitä, jotta paikka kauden päätöskisaan aukeaa.

Kops!

”Oletko kunnossa, sattuuko?” Castrenin caddie Jonathan Scott kysyy.

Castren lyö päänsä epäonnisesti kymppitiin vieressä olevan puun oksaan kesken harjoituskierroksen. Osuma on kova. Tiistain harjoituskierros päättyy siihen.

En ole pystynyt pelaamaan yhtä vapautuneesti kuin viime kaudella.”

Kun Castren on ensiaputeltassa, klubin jäsenten otsaan vuosien saatossa moneen kertaan kopsahtanut oksa käydään vähin äänin sahaamassa pois. Castrenin tiistaille kaavailtu mediatilaisuus siirtyy keskiviikolle.

LPGA Tourin mediavastaava on kiinnostunut Castrenin ajatuksista. Etenkin viime kaudella tulleen avausvoiton jälkeinen aika kiinnostaa haastattelijaa. Castren sanoo, että viime kausi sujui kuin unelma, mutta tällä kaudella on riittänyt haasteita.

Murheita on kauden aikana ollut niin svingin kuin muidenkin asioiden kanssa. Castrenin on ollut hankala suhtautua rennosti eteen tulleisiin töyssyihin. Halu menestyä on valtava. Sitä lisäävät tuoreet muistijäljet viime kauden menestyksistä, LPGA Tour ja LET-kisan voitoista sekä Solheim Cupin satumaisesta voittoputista. Nuoren ammattilaisgolfarin kasvukivut kuitenkin vaivaavat.

”Omien odotusten hallitseminen on avainasemassa. En ole pystynyt pelaamaan yhtä vapautuneesti kuin viime kaudella. Silloin kaikki tuntui sujuvan todella helposti. Tänä vuonna kaikki tuntuu todella vaikealta”, Castren sanoo LPGA Tourin lehdistö-tilaisuudessa.

Castrenilla on onneksi apunaan kokenut kehäkettu, Jonathan Scott. LPGA Tourilla kaikki tuntevat hänet nimellä Johnny. Britteinsaarilta ponnistavan jässikän olalla ovat olleet Laura Daviesin, Karrie Webbin ja Lydia Kon kaltaisten supertähtien bägit. Hän osaa laittaa asiat perspektiiviin.

”Golfissa voitetaan harvoin, mutta epäonnistutaan usein. Sen kanssa pitää osata elää.”

Mitä aikaisemmin tämän ajatuksen kukin pelaaja sisäistää, sen helpommaksi elämän itselleen tekee.

”Matildalla on kaikki hyvin. Hänen pitää muistaa, missä hän oli kaksi vuotta sitten”, Johnny sanoo ilmeenkään värähtämättä.

Viisaita sanoja. Mutta pelaajan, Castrenin tai kenen tahansa, pitää ne itse sisäistää. Muiden sanomana sanoilla ei ole muuten merkitystä.

"Se peli, mikä Euroopassa olisi riittänyt, ei riitä täällä."

Ensimmäistä kauttaan LPGA Tourilla pelaava Sanna Nuutinen loisti viime vuonna Euroopan kentillä. Hän oli LET:n pistelistalla neljäs ja ansaitsi LPGA Tourin pelioikeuden karsintojen kautta.

Amerikan valloituskin lähti vauhdilla liikkeelle, neljässä ensimmäisessä kisassa Nuutinen meni kaikista cutista läpi. Paras sijoitus oli kahdestoista. Elämä hymyili, ja golf tuntui kivalta. Sen jälkeen alkoivat haasteet, jotka ovat vieneet kiertuetulokkaan todella kauaksi siitä, mitä viime kausi ja tämän kauden alku antoivat odottaa. Aallon harjalta aallon pohjalle.

”Tämä on maailman kovin liiga, ja kentät on viritetty vaikeaksi. Kun lyönti ei ole siellä, missä sen pitäisi olla, niin siinä ei ole paljon tehtävissä”, Nuutinen aloittaa.

Pitkän kauden aikana pahaan takalukkoon svinginsä saanut Nuutinen ei kuitenkaan selittele. Hän on avoin ja rehellinen. Hän puhuu aiheesta kesken kisan, kun siitä kysyn. Haasteita on, mutta niistä selvitään.

”Jos joskus ikään kuin löytää svingin tai pelin, niin siitä päivästä vasta se kova työ alkaa. Että sen saa edes pidettyä sillä tasolla. Ei voi hetkeksikään hengähtää. En ole siis todellakaan sitä tehnyt, jos joku sitä miettii”, Nuutinen sanoo Mediheal Championshipin toisen kierroksen jälkeen.

Jälleen yksi missattu cut. Jo yhdeksäs kisa peräkkäin LPGA Tourilla, kun viikonlopun pelit jäävät haaveeksi. Mutta työt eivät lopu. Hän on lauantaina rangella. Edessä on jälleen yksi pitkä työpäivä.

”Golfissa voitetaan harvoin, mutta epäonnistutaan usein. Sen kanssa pitää osata elää.”

Ero viime kauden menestykseen on suuri. Mutta niin on työympäristökin, Nuutinen muistuttaa.

”Jos olisin pysynyt Euroopassa, voi olla, että olisin pelannut vielä paremmin kuin viime kaudella. Muutos on vain ollut minulla aika iso. Ympäristö on muuttunut, ja onhan tämä maailman ykköskiertue. Se peli, mikä Euroopassa olisi riittänyt, ei riitä täällä.”

”Muuten minulla on kaikki hyvin. Kyllä minä pelata osaan. Mutta kun pallot eivät lähde haluttuun starttilinjaan halutulla kierteellä, niin se tekee tästä ihan helvetin vaikeata”, hän paukauttaa rehelliseen tyyliinsä.

Yhteisenä nimittäjänä suomalaisten kesän kankeudelle ovat olleet svingihaasteet. Parhaimmillaan sveitsiläisen kellon heiluria muistuttavan svingin omaava Castren on ollut vaikeuksissa vasemmalle karkaavien lyöntien kanssa. Sama vaiva on ollut Nuutisella.

Valmentajien apu on kummallakin ollut liian kaukana. Nuutisen valmentaja David Da Silva vaikuttaa Suomessa, ja Castrenin svingistä Amerikassa huolehtiva Chris Mayson oli kesän New Yorkissa.

”En ole ehtinyt nähdä häntä niin paljon kuin olisin halunnut. Vuosi on ollut niin kiireinen”, Castren myöntää LPGA Tourin haastattelussa.

LPGA Tourin kentillä vinot lyönnit kostautuvat. Niin Saticoy Clubillakin. Ja vinot ovat tässä tapauksessa vähän väärässä linjassa, eivät toisessa postinumerossa. Bogit eivät jätä suomalaispelaajia rauhaan. Onnistumisetkaan eivät nostata mielialaa tarpeeksi, vaan seuraavan epäonnistumisen pelko näkyy kauas. Kummankin nimeen perään tulee MC.

Molempien pelaajien hyvistä hetkistä on niin vähän aikaa, että hyvästä tunteesta saa varmasti nopeasti kiinni, kun valo alkaa pilkistää. Nyt vain jonkun pitäisi sytyttää se valo.

Loistava kausi toi sarjanousun

Kiira Riihijärvi käynnisti LPGA Tourin karsintafinaalin hienosti joulukuussa 2021. Viiden ensimmäisen kierroksen ajan – karsintafinaali on peräti kahdeksan kierroksen mittainen maraton – peli pysyi täysin hallussa, mutta lopulta kuudennen kisapäivän hankaluudet maksoivat pelioikeuden pääkiertueelle. Käteen jäi kuitenkin vahva pelioikeus haastajakiertue Epson Tourille.

Moni golfin ystävä joutui samalla kysymään itseltään, kuka oikein on Kiira Riihijärvi?

Harva kysyy enää. Ei ainakaan ensi kaudella, jolloin Riihijärvi pelaa naisten ylivoimaisesti kovatasoisimmalla golfkiertueella, LPGA Tourilla.

Vaikka oululaislähtöinen Riihijärvi, 25, on menestynyt jo pitkään kotimaan kentillä, voittamalla muun muassa Erkko Trophyn kahdesti ja tyylittelemällä lyöntipelin SM-kultaan kaudella 2020, on hän jäänyt suomalaisille golfin ystäville hieman etäiseksi. Selitys on looginen. Riihijärvi nimittäin on rakentanut uraansa Yhdysvaltojen Floridassa jo vuodesta 2016 alkaen. Hän opiskeli Tampan yliopistossa vuodet 2016–2021, ja taskussa on maisterin tutkinto.

”Kyllä finaali jännitti paljon. Mietitytti ja piti yöllä hereillä. Mutta kun pääsin pelaamaan, niin jännitys suli pois.

Yliopistoaikanaan Riihijärvi voitti 12 kisaa, ja hänet valittiin jokaisena vuonna sarjan All American -joukkueeseen ja vuonna 2020 NCAA:n II-divisioonan parhaaksi pelaajaksi. Merkit olivat ilmassa, mutta pelioikeus LPGA Tourille oli sittenkin yllätys.

”Vähän epätodellinen olo, että miten tässä pitäisi olla tai mitä pitäisi tehdä. Mutta ihan sikasiistiä, että kaikki se työ, joka on tehty, palkitaan näin”, Riihijärvi kertoi Golfpisteen podcastissa.

Riihijärvi ansaitsi pelioikeuden sijoittumalla haastajakiertue Epson Tourilla koko kauden pistelistalla neljänneksi. Ennen Riihijärveä suomalaisista ovat LPGA Tourille yltäneet ainoastaan Minea Blomqvist-Kakko, Matilda Castren ja Sanna Nuutinen.

Nousu huipulle on ollut nopea, sillä Riihijärvi pelaa vasta ensimmäistä kauttaan ammattilaisena. Suunnitelmana oli napata paikka pääkiertueelle kolmessa vuodessa, mutta se tuli jo ensimmäisellä kaudella.

Alku ei kuitenkaan suuria lupaillut. Kahdeksassa ensimmäisessä kilpailussaan Riihijärvi karsiutui neljästi, eikä kärkipään sijoituksia tullut. Sitten palaset loksahtivat paikoilleen, ja kauden yhdeksännen kilpailunsa hän voitti!

Sen jälkeen peli aaltoili, mutta loppukiri toi kaksi viidettä sijaa ennen finaalia, jossa hän oli hienosti neljäs.

”Kun näin nimeni siellä top 10:ssä, aloin pikkuhiljaa miettiä, että nousu LPGA Tourille voisikin olla mahdollista. Kun sitten pääsin finaalissa cutista, olin aika varma, että jos en hirveän huonosti pelaa viikonloppua, saan sen kortin”, hän kertoo.Riihijärvi oli koko kiertueen paras rautapelaaja osuen kauden aikana lähestymislyönneillään viheriöihin häikäisevällä yli 80 prosentin tarkkuudella. Myös avauslyönneissä riittää potkua.

Kun nousu seuraavalle sarjaportaalle tuli vahvan kauden jälkeen, antoi se uskoa menestymiseen pääkiertueella.

”Kentät ja olosuhteet haastajakiertueella on tietoisesti haluttu rakentaa hyvin pitkälti samanlaisiksi kuin LPGA Tourilla. Kun olen pärjännyt siellä, tiedän jo vähän, mitä menestyminen vaatii. Se vaatii, että tekee kaiken vielä vähän paremmin.”

Facebook Whatsapp Linkedin
Forward Go back