Teksti Jere Jaakkola
Juuri tässä hetkessä tuntuu siltä, että Hanna Hartikaisen kausi Golfliiton puheenjohtajana tullaan muistamaan pitkään. Ensin muuttuivat golfin säännöt, sitten tasoitusjärjestelmä. Tuli korona, joka muutti kaiken, arjen ja elämisen olosuhteista lähtien.
Jos koronapandemia oli tapahtumana ennakoimaton, täysin odottamaton oli myös sen seuraus. Korona-ajan olosuhteet siivittivät golfin hurjaan buumiin. Golf kylpi positiivisessa julkisuudessa, laajuudessa, jota ei ollut ennen nähty. Kymmenet tuhannet ihmiset lähtivät kokeilemaan golfia, ja moni heistä jäi lajin pariin. Suomessa pelattujen golfkierrosten määrä kasvoi pandemian ensimmäisenä golfkautena hurjat 40 prosenttia edeltävästä vuodesta. Seurojen yhteenlaskettu jäsenmäärä nousi uuteen ennätykseen, ja golfyhteisöjen talous koheni vauhdilla. Moni kenttä ryhtyi investoimaan.
Hanna Hartikainen astui tehtäväänsä muutosjohtajana, mutta kenenkään ei ollut kuusi vuotta sitten mahdollista ennakoida, mikä kaikki tulisi suomalaisessa golfissa muuttumaan ja kuinka paljon. Hartikaisen viimeisen vuoden ja pian päättyvän kauden pohjalle saatiin vielä viimeinen suuri muutos, 2000-luvun kenties vaikein talvi, josta kaikki kentät eivät ole vieläkään täysin toipuneet. Se oli viimeisin muistutus siitä, että lajimme toimintaympäristönä ovat olosuhteet, joita ei voi etukäteen ohjailla. Niihin voi kyllä jossain määrin varautua, mutta lopulta olosuhteet tulevat pitkälti annettuina. Reagointikyvyn on siksi oltava koko ajan terävänä.
Laji kasvaa ja kehittyy, ja uudella puheenjohtajalla on tilaa johtaa.
Karkea synteesi marraskuussa 2016 aloittaneen ja pian väistyvän puheenjohtajan kaudesta on helppo tehdä: Hanna Hartikainen on yhdistänyt Suomi Golfin. Ei yksin, mutta keskeisenä johtohahmona. Hänen johdollaan on palautettu toimialan keskinäinen luottamus. Hartikainen on johtanut kyvyillään ja karismallaan suomalaisen golfin menestyksekkäästi läpi kummallisen ajanjakson.
Toimialan koheesio ei ole valmis, eikä sen rikkomattoman ole syytä ehkä ollakaan, mutta kaikki kykenevät nyt keskusteluun. Ilmapiiri on muuttunut. Se on tärkein perintö, jonka vuodenvaihteessa kapulan eteenpäin antava Hanna Hartikainen suomalaiselle golfille jättää.
Golfliiton uusi puheenjohtaja valitaan marraskuun lopulla järjestettävässä liittokokouksessa. Kaiken koetun ja osin kaoottisenkin ajanjakson jälkeen hyvä vaaliagenda ehdokkaille voisi olla luvata, mikä konkreettinen asia muuttuu, jos heidät valitaan. Voi tosin käydä, kuten Hartikaiselle kävi. Ettei olennaisia muutoksia pääse valitsemaan, vaan ne tulevat annettuina eteen.
Voi olla, että ovella on jo uusi, erikoinen aika. Jos maailmanpolitiikan arvaamattomat käänteet jättävätkin golfin lopulta rauhaan, lajin olosuhteet ja toimintaympäristön haastavat viimeistään voimakkaasti etenevä ilmastonmuutos sekä väestön demografia, jonka kehitys seuraavien 10–15 vuoden aikana ei ole lajillemme suosiollista.
Moni asia Suomi Golfissa on kuitenkin nyt hyvin. Laji kasvaa ja kehittyy, ja uudella puheenjohtajalla on tilaa johtaa. Jos sydän sykkii lajille, edessä voi olla mielenkiintoisia, inspiroivia vuosia suomalaisen golfin näköalapaikalla. Kuka ikinä tehtävään valitaankin, onnea ja menestystä matkaan!
