18+1 kysymystä Tapio Pulkkaselle - Golflehti
18+1 kysymystä Tapio Pulkkaselle

18+1 kysymystä Tapio Pulkkaselle

Mitä Tapio Pulkkanen muuttaisi huippugolfissa tai suomalaisessa golfvalmennuksessa? Kuka on kiertueen mukavin kollega? Miten paljon pelaajien keskuudessa esiintyy taikauskoa? 

Teksti Sami Sarpakunnas
Kuvat Janne Mikkilä
Facebook Whatsapp Linkedin

1. Olet 32-vuotias. Missä vaiheessa uraasi olet, ja onko suunnitelmissasi pelata kilpagolfia niin pitkään, kuin olet kilpailukykyinen ja kroppa sen kestää?

Varmaankin olen suunnilleen puolivälissä. Fyysisesti olen aika paljon vahvempi kuin olin kymmenen vuotta sitten.Katsoin hiljattain Mikko Ilosen tilastoja, ja hänkin pelasi parhaat kautensa vasta uran puolivälissä tai sen jälkeen. Minulla on aina mennyt jonkin verran aikaa uudelle tasolle totuttelemiseen, ja uskon, että olen valmis pelaamaan hyvin pääkiertueella. Koen, että on hyviä vuosia edessä.

2. Sinua on pidetty aina jonkinlaisena superlupauksena luontaisen letkeän ja vaivattoman näköisen svingisi ansiosta. Miten paljon olet tehnyt töitä svingisi eteen, miten paljon se on vuosien varrella muuttunut ja mikä svingissäsi on parasta?

Junnuna svingiä hinkattiin paljon. Valmentajallani Tommi Nousiaisella oli tarkat kriteerit ja hän oli tiukka svingin kanssa. Itse olin kiinnostunut pelaamisesta. Meillä oli hyvä treeniporukka. Välillä vain käytiin pelaamassa ja jätettiin treenejä väliin.

Maajoukkueaikana moni valmentaja on vaikuttanut lyöntiini. Amatöörinä pelasin isoa hukkia. On lyönti siitä suoristunut, mutta ei se vieläkään korhosmaisen suoraa lyömistä ole.

Pieniä juttuja viilataan joka viikko. Säätöä se on koko ajan. Ei se mene niin, että kävelen tiille ja homma toimii.

Saan lyöntiini helposti voimaa. Se on paras ominaisuuteni. En koe lyöväni kovaa, mutta lyön silti pitkälle.

3. Koti on Suomessa, työpaikka ympäri maailmaa. Millaista ammattilaisen arki on todella ollut?

Amatöörinä en ihan tajunnut, kuinka paljon reissataan; yli 200 päivää vuodessa. Se on pääsääntöisesti ihan mukavaa, mutta lentokenttätoiminta on nihkeää.

Melkein joka kisassa on nykyään joku muu suomalainen ja illat vietetään yleensä yhdessä. Se on ollut iso asia. Kun tätä peliä pelataan yksin, niin sitä osaa arvostaa.

Tulen kaikkien kanssa hyvin juttuun, vaikka ikähaitaria on. Golfpiireissä on aina ollut niin, että puhutaan samaa kieltä, vaikka olisi ikäeroa.

Yksin ollessani tutkin kaikenlaisia asioita netistä. Tieto kiinnostaa. Viimeksi taisin lukea kirjan maailman 50 vaarallisimman yrityksen toiminnasta. Eli miten ne toimivat ja miten maailma toimii. Yritän vähän sivistää itseäni. Lukeminen menee jaksoissa, mutta äänikirjat ovat hyviä lähinnä unilääkkeenä.

"Saattaa vähän yllättää, mutta voin ihan hyvin pelata lippiksellä tai ilman hattua."

4. Oletko unelma-ammatissasi?

Olen. Pienenä unelmani oli tulla urheilu-selostajaksi, mutta siihen taidan olla vähän liian hiljainen. Ehkä sitten golfkommentaattoriksi joskus. Ei tämä työ tietenkään stressivapaata ole, se on selvä, mutta hauskaa tämä on.

5. Olet pelannut ammattilaisena kymmenkunta vuotta. Ovatko unelmasi ja haaveesi edelleen samat kuin ne olivat 10 tai 20 vuotta sitten?

Kyllä ne ovat. Olen aina unelmoinut Mastersin voittamisesta. Viime vuosina olen nähnyt The Openia ja sen historiaa, ja eurooppalaisena pelaajana se on noussut korkeampaan rooliin Mastersin rinnalle.

Tällä hetkellä tavoitteenani on voittaa DPWT-kisa. Sen jälkeen katsotaan uudestaan. Majorin voittaminen tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta, mutta tässä pelissä marginaalit ovat usein pieniä. Kun saa flow’n päälle, niin se voi olla yllättävänkin lähellä. Minulla kun kulkee, niin kulkee pirun hyvin. Ja kun ei kulje, ei oikeasti kulje.

"Jos maksetaan niin paljon jo pelkästään siitä, että pelaa, mikä se into kilpailemiseen enää on?"

Esimerkiksi Challenge Tourin kauden 2017 alussa minulla ei ollut hyvää kategoriaa, vaan pelasin villeillä korteilla. En siinä ajatellut, että nousen täältä nyt European Tourille, vaan lähinnä, että jos saisin CT:lle pelioikeuden. Sitten voitin koko CT-kauden.

Pelin ulkopuolella olen aina haaveillut perheestä ja että saisin lapsia. Hieno juttu, että on yksi tullut.

6. Niin, tulit tänä vuonna isäksi. Miten se kokemus on muuttanut sinua ihmisenä, ehkä golfarinakin?

Heti lapsen syntymä muutti paljon. Siinä on isojen kysymysten äärellä.

Raha ei ole koskaan ollut minulle syy pelata, mutta lapsen myötä voisin jo ajatella, että on tärkeää pystyä elättämään perhettä. Kun asiaa on työstänyt, niin samalla on vahvistunut se, että golfissa minulle tärkeintä on pelata, kilpailla ja voittaa kisoja.

Voi olla, että minulla on lapsellinen käsitys maailmasta, enkä ehkä ole aikuistunut tarpeeksi, mutta haluan pelata voitoista, en rahasta. Se on suurin motivaationi lähde ja syy sille, miksi harjoittelen. Sitä ei saa hajottaa, koska sitten en tietäisi, mitä teen.

7. Kuinka usein perhe ja taustajoukot ovat matkustaneet kanssasi kisareissuille?

Ihan muutaman kerran vuodessa. Tyttöystävä on ollut aina töissä, eikä hän ole pystynyt siksikään reissaamaan. Syksyllä reissaavat ehkä useammin lapsen kanssa. Se on kiva asia, ja näen poikaakin vähän useammin kuin kerran kuukaudessa.

8. Miten paljon LIV puhututtaa pelaajien keskuudessa?

Paljon siitä puhutaan. Ehkä eniten häiritsee, että nyt puhutaan vain rahasta. Ei muissa lajeissa puhuta näin paljon rahasta. European Tour ja PGA Tour siirtyivät joku vuosi sitten pistejärjestelmään, jottei keskityttäisi vain rahaan, mutta nyt on otettu takapakkia.

LIV voi kehittyä hyväksi kiertueeksi, mutta jos maksetaan niin paljon jo pelkästään siitä, että pelaa, mikä se into kilpailemiseen enää on? Mitkä ovat treenihalut, ja onko voittamisella enää niin paljon merkitystä?

Häiritsee ylipäänsä tämänhetkinen tila, että puhutaan vain rahasta. Siihen saattaa helposti ajautua, mutta itse en halua koskaan mennä siihen mukaan.

Rahantekemisen ajatus on pesiytynyt moneen. Monesta suusta on minullekin sanottu, että tavoite on tehdä mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman lyhyessä ajassa. Hämmentävää. Tässä palataan siihen, mitä haluaa elämältä ylipäänsä.

9. Onko sinulla yhä esikuvia tai pelaajia, joita katsot ylöspäin?

Ei golfissa. On ollut vain Tiger.

Vaikea nähdä, että idoli olisi samanikäinen hahmo, vaikka Jordan Spieth, jonka pelistä kyllä tykkään. Hän keksii aina jotain, vaikka lyö vinoon. Mutta Tiger on aina se.

Jack Nicklausta en ole koskaan nähnyt pelaamassa, mutta kuuntelen paljon hänen juttujaan ja tarinoitaan ja tykkään siitä vanhan liiton meiningistä. Hän esimerkiksi kritisoi sitä, että nykyään on tiimissä iso kasa porukkaa pyörimässä kisaviikoilla.

Se on ollut minulla omakin ohjenuora, että osaan itse pelata tätä peliä ja pitää narut käsissäni. Jos kisassa ei lähde hyvin ja olet täysin valmentajan ohjeiden varassa, et osaa siinä tilanteessa tehdä itse lyönnillesi mitään.

10. Mitä tekisit, ellet olisi ammattilaisgolfari?

Hain ja pääsin aikoinaan Helsingin yliopistoon lukemaan fysiikkaa, mutta se jäi sitten piippuun, kun ura eteni. Enää en oikein näkisi itseäni siinä työssä, mutta ehkä opettajana. Se vaatii opiskelua. Se olisi voinut olla mahdollista. Isäni on ollut ammattikorkeakoulun opettaja.

Yrittäjänähän tässä nyt on, ja ehkä se on alkanut kiinnostaa. Ainakin enemmän kuin ennen.

"On tämä hienoin peli maailmassa. Tämä mittaa kaikkea."

11. Kuka on paras ystäväsi? Miten ystävyys sai alkunsa ja miksi juuri se on sinulle tärkeä?

Vaikea sanoa yhtä ihmistä, mutta golfin ulkopuolelta Kimi Paunonen. Hän on Kotkasta, mutta asuu nykyään pääkaupunkiseudulla. Junnugolfissa ja pihapeleissä on tavattu lapsena.

Mutta kyllä elämä pyörii vahvasti golfin parissa ja siksi läheisimmät ystäväni ovat caddieni Riku Mattila ja Kalle Samooja. Rikun kanssa olemme koko ajan jossain yhdessä reissussa. Siinä on oltava hyvä suhde, jos viettää niin paljon aikaa yhdessä.

12. Kuka ei-suomalainen pelaaja on kaikkein mukavinta peliseuraa? Entä kuka on parasta seuraa kentän ulkopuolella.

Mukavin äijä on ehdottomasti Lee Slattery (Englanti), mutta hän tippui nyt tourilta. Häntä mukavampaa ihmistä ei ole olemassa. Täysin balanssissa. Kohtelias ja hyvä tyyppi, helppo jutella.

Kansalaisuuksien mukaan jos ajatellaan, niin eteläafrikkalaisten kanssa tulen hyvin juttuun, samoin ruotsalaisten.

Pienistä maista tulevien ihmisten kanssa synkkaa helposti. Ollaanko sitten vähän nöyrempää porukkaa ja ajatellaan samoin tavoin? Jenkkitourille nyt siirtynyt Matthias Schwab (Itävalta) on mukava tyyppi.

Joel Sjöholmilta (Ruotsi) eivät tarinat lopu. Ruotsalaisten kanssa tulen ylipäätään hyvin juttuun. Heillä on melko samanlainen huumori.

"Sami Välimäellä taas puttaaminen on parhaimmillaan taidetta."

13. Mikä golfissa on parasta? Miksi se pitää sinua edelleen otteessaan?

Kilpaileminen on isoin juttu. Ja peli, koska sitä ei voi ratkaista. Golfissa yrität tulla mahdollisimman hyväksi, mutta et voi koskaan olla täydellinen. On tämä hienoin peli maailmassa, ei siitä mihinkään pääse. Ei mikään toinen peli pääse lähellekään. Tämä mittaa kaikkea.

Mikko Ilonen sanoi joskus mieleenpainuvasti, että tässä tarvitaan ennen kaikkea lehmänhermoja. Kaikkea voi sattua, mutta hermoja ei saa tuplabogiin menettää. Siinä se pitkässä juoksussa punnitaan.

14. Mikä on hienoin muistosi golfin parista? Kisa, kausi, lyönti vai joku muu?

Kaksi kisaa tulee mieleen. Kazakstanin voitto (Challenge Tour, Kazakhstan Open 2017), jolla varmistin paikan ET:lle. Voittaminen on aina hankalaa, eikä voittoja liikaa tule.

Dunhillissa (European Tour, Dunhill Championship, 2018) olin ensimmäisellä kaudella neljäs. Olin rankingissa ”purjeissa” ja menettämässä korttia, kunnes sitten ihan loppumetreillä pystyin olemaan siinä kelissä neljäs. Ehkä siitä oli hyötyä, että olen Suomessa tottunut kylmempiin olosuhteisiin.

Nordic Leaguessa voitin yhtenä vuonna viisi kisaa. Kyllä se pätkä hienolta tuntui. Minulla oli sinä vuonna henkinen yliote muista pelaajista.

15. Mikä on harjoitusvinkkisi tavalliselle, usein vähän laiskasti harjoittelevalle harrastajalle? Eli minkä treenin avulla kehittyy pienellä vaivalla?

Pari tulee mieleen, mutta toinen vaatii vähän vaivaa. Ensinnä yleensäkin wedgepeli, jota voi treenata näin: laita golfhanskat molempiin kainaloihin ja lyö 50-metrisiä lyöntejä. Niin saat tuntumaa siitä, miltä lyönnin pitäisi tuntua. Ei kannata lyödä täyttä lyöntiä. Tällä saa hyvin parannettua pitchin tekniikkaa.

Toinen ja minua eniten auttanut treeni on tämä: olen ostanut rautakaupasta luotilankaa, jolla piirretään suora viiva griinille ihan tasaiseen paikkaan. Sitten treenaan suoraa puttia. Sen jälkeen hahmotan puttaamisesta paljon enemmän. Aloin tekemään tätä viime keväänä, ja se on selkeästi parantanut puttiani. Suora putti on tärkeä. Golfissa pitää oppia puttaamaan suoraan. Teen tämän treenin joka ikinen päivä, ennen kierrosta ja kierroksen jälkeen.

Alla olevassa videossa Tapio Pulkkanen opettaa, miten luotilankaharjoite käytännössä tehdään.

16. Oletko taikauskoinen?

Kaipa minä vähän olen. Tärkein esine on merkkausnastana käyttämäni viiden frangin kolikko. Kierroksella tuntuisi todella pahalta, jos minulla ei olisi sitä. Kisassa pelaan aina valkoisella tiillä. Jos kisassa on tarjolla vaikka mustia tiitä, saatan käyttää niitä, mutta harvoin. Kisassa en koskaan ota tiin jämää tiiboksista, en koskaan.

Grippejä en mielelläni uusi. Putterin grippiäkään en vaihtaisi, koska en luota siihen, että se menee täysin samaan asentoon, missä se oli. Jos grippi pitää vaihtaa, vaihdan melkein mieluummin mailan.

Monella pelaajalla on taikauskoa tai vähintäänkin vahvoja rutiineja, mutta ei sentään ihan Rafa Nadalin tasoisia. Monilla on rutiineihin tarkat sävelet. Ei se ehkä ihan taikauskoa ole, mutta vähän samaa siinä on.

Tämä saattaa vähän yllättää, mutta voin ihan hyvin pelata lippiksellä tai ilman hattua. Hattuuni ei liity mitään taikauskoa.

17. Mitä Suomessa pitäisi tehdä, jotta tulisi uusia menestyjiä?

Ihan ensimmäinen juttu on tietenkin se, että pelaajalla on suuri palo menestymiseen. Ilman sitä kaikki on turhaa.

En tiedä tarkkaan nykyisten nuorten pelaajien tasoa. En tuomitse kenenkään tekemisiä ja uskon esimerkiksi Oliver Lindelliin, Matias Honkalaan, Alex Hietalaan ja muihin. Nousu voi tulla nopeasti, kun se tulee. Niin minulle kävi.

Pelaajien keskuudessa on mielestäni hyvä meininki ja kaikille toivotaan menestystä. Olemme aina tulleet hyvin toimeen keskenämme. Kaikki varmasti kokevat samoin.

Valmennusporukoissa haluaisin nähdä enemmän samaa. Haluaisin nähdä sen, että kaikki Suomen ykkösvalmentajat tekisivät jollain lailla yhteistyötä. En tiedä, onko maailmalla sama tilanne, mutta yhteistyö hyödyttäisi kaikkia. Näkisin, että maajoukkueella voisi olla se veturin mahdollisuus. Kuka tahansa siellä onkin, olisi tärkeää pitää hyvä keskusteluyhteys kaikkiin valmentajiin.

On tärkeää, että ajatellaan oikeasti pelaajaa. Että tämä pelaaja x on nyt tämän tasoinen, ja että kaikki yrittäisivät kehittää hänestä paremman pelaajan. Keskustelua ja yhdessä pohtimista enemmän. Omana aikanani Staffan Johansson (maajoukkueen päävalmentaja 2009–2012) oli paljon yhteydessä ja teki sen hyvin.

Itselleni jäi hyvin mieleen se, kun olin harjoittelemassa Butch Harmonin luona Yhdysvalloissa. Chris Como oli siellä viikon verran ottamassa oppia Harmonilta. Hän on kuitenkin valmentanut muun muassa Tiger Woodsia, mutta siellä hän oli oppilaana.

Valmentajan homma on vaativaa. Kaikilla on omia vahvuusalueita. Pelaaja hyötyisi siitä, että voisi saada muutamasta pullasta rusinat.

18. Valitse jokaiselta DPWT:n suomalaiselta kollegaltasi yksi ominaisuus itsellesi. Minkä otat ja miksi?

Kalle Samoojan draivi. Kalle on viimeiset pari vuotta ollut draivaamisessa erittäin hyvä. Suhteellisen pitkä ja tarkka.

Mikko Korhosen raudat. Mikolla on rautapelissä huikea mittakontrolli, ja hän tekee harvoin virheitä rautamaila kädessä.

Sami Välimäellä taas puttaaminen on parhaimmillaan taidetta. Sami on ikävä vastus harkkarundeilla, jos hänen putterinsa on lämmin.

+1. Kerro joku mieleen jäänyt kommellus tai hauska ­tapaus kisakierrokseltasi (lukijan kysymys, Janne Kivihalme)

Erikoisin juttu sattui Portugalissa, kun pelasin Johan Edforsin kanssa kisakierrosta. Hänellä oli par-viitosella kakkoslyönnillä 220 metriä lipulle. Pallo oli kuivassa raffissa, selkeä flyerin paikka. Edfors otti rautakuutosen ja kiskaisi todellakin ihan täysillä. Maila osui loppuasennossa hänen omaan selkäänsä ja varsi meni poikki. Se siis meni keskeltä katki. En pysty edelleenkään käsittämään, mitä tapahtui.

Facebook Whatsapp Linkedin
Forward Go back