Teksti Juha Hakulinen
Kuvat Juha Hakulinen
Into on säilynyt. Minkäänlaisia laantumisen merkkejä se ei osoita, ennemminkin päinvastoin.
Suomen jenkkifutismaajoukkueen päävalmentajana toimiva Mikko Koikkalainen on edennyt golfharrastuksensa alkumetreillä määrätietoisin askelin. Kauan odotettu green card -kurssi oli vuorossa toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna.
Sääennusteessa uhattiin neljän asteen lämpötilaa. Ei kaikkein optimaalisin keli golfin alkeiskurssille. Koikkalaista ei kuitenkaan palella. Hän roihuaa sisäistä paloa niin suurella liekillä, ettei ulkoinen koleus miestä kangista. Paloheinä Golfissa järjestettävälle kurssille saapuu huippuunsa motivoitunut peluri.
”Alkeiskurssikokemus oli tosi hauska. Se oli hyvä paketti vasta-alkajalle."
Kymmenestä kurssilaisesta Koikkalainen on ainoa vasemmalta puolelta lyövä. Hän kokee olevansa outolintu, mutta se ei häntä häiritse. Toiselta puolelta pelaamisesta ei tule mitään, joten rooliin on sopeuduttava.
Koikkalainen laittaa heti merkille, että kurssilaiset ovat eri tasoisia. Osa pitää golfmailaa ensimmäistä kertaa kädessään, kun taas osalla pallo tottelee jo paremmin.
Koikkalainen kehuu kurssin vetänyttä Johanna Takalaa eritasoisten pelaajien huomioimisesta. Lauantaille ja sunnuntaille jaetusta neljän tunnin mittaisesta green card -kurssista jää muutenkin pelkästään positiivista sanottavaa.
”Alkeiskurssikokemus oli tosi hauska. Se oli hyvä paketti vasta-alkajalle, ja 129 euron hintaan sai hyvin vastinetta rahalle”, Koikkalainen sanoo.
Kurssin suorittaneet saavat kuukauden mittaisen pelioikeuden Paloheinän Evergreen-harjoituskentälle. Sitä Koikkalainen arvostaa. Hän on käynyt kentällä ahkerasti harjoittelemassa. Tekonurmesta tehdyn kentän väylillä ja viheriöillä peliin pääsee helposti käsiksi ilman oikean nurmikon mukanaan tuomia haasteita.
Golf Centerin myymäläpäällikkö Mika Gyldén esittelee mailaa Mikko Koikkalaiselle.
On maanantai 22. toukokuuta. Olemme sopineet tapaamisen Golf Centerin Tapiola Golfin liikkeeseen kello kahdeksi. Koikkalainen on paikalla jo puoli tuntia etuajassa. Hän on käynyt testaamassa kenkäuutuudet ja tutustumassa mailavalikoimaan.
”Tuollaiset Puman kengät näyttivät hyvältä. Taidan ostaa sellaiset”, hän tuumaa.
Tapaamme Mika Gyldénin, Golf Centerin myymäläpäällikön. Hetken päästä paikalle saapuu myös välineasiantuntija Ville Itkonen, joka tekee päähenkilöllemme mailafittauksen. Golf Centerillä on tarjolla nimenomaan aloitteleville ja korkeamman tasoituksen (hcp 30–54) pelaajille suunnattu mailanmitoituspalvelu, joka Koikkalaisellekin tehdään.
Aurinko porottaa lämpimästi studioon, kun Koikkalainen lyö Itkosen antamilla rautaseiskoilla. Vahva draw-kierre on lyönneissä läsnä, minkä seurauksena pallot kaartavat jonkin verran oikealle. Itkonen ojentaa Koikkalaiselle uuden työkalun testattavaksi. Se tuntuu heti hyvältä käteen.
”Siinä on vähän jäykempi varsi, 105-grammainen stiffi. Kokeilehan sitä”, asiantuntija ohjeistaa.
Mikko Koikkalaisen svingi alkaa näyttää jo mallikkaalta.
Koikkalainen lähettää palloja taivaalle. Osa lähtee komeasti, osa vähän kehnommin, mutta niin se on kaikilla aloittelijoilla. Itkosta tilanne ei hätkäytä.
”Nyt on pakko pitää pieni tauko”, hiki päässä auringonpaisteessa palloja lyönyt Koikkalainen sanoo.
Kolmesta eri rautamailasta on löytynyt selkeästi sopivin paketti. Se on Cobran Air-X -rautasetti viitosesta sand wedgeen.
”Huonoja mailoja ei meillä myydä. On vain sopivia ja epäsopivia. Niistä pitää osata valita pelaajalle sopivat mailat”, Itkonen tiivistää mailafittauksen idean.
”Jokainen ihminen on erilainen. Kaikki eivät ole standardimittaisia. Toiset lyövät hiljempaa, toiset kovempaa, toiset ovat pidempiä, toiset lyhyempiä. On mukavampi pelata itselle sopivilla mailoilla”, hän jatkaa.
Rautamailat tilataan pitkälle miehelle tehtaalta puoli tuumaa pidempinä. Muita muutoksia niihin ei tarvita. Rautojen lisäksi Koikkalainen testaa hybridejä ja draivereita. Hybridistä tulee kaupat, mutta draiverihankinta jää vielä odottamaan.
”Tällainen paketti on äärimmäisen fiksu ja järkevä. Fittauksesta on hyötyä kenelle tahansa. Innostus voi laantua, jos lyö vääränlaisilla mailoilla”, hän sanoo.
Pelkät uudet kiiltävät mailat eivät tee Koikkalaista onnelliseksi. Hän ajattelee asiaa myös isommassa kuvassa. Nykymaailman kulutusyhteiskunnassa, jossa hävikkiä tulee runsaasti, hän kokee tekevänsä järkevän teon ostamalla itselleen varmasti oikeanlaiset mailat, jotka eivät ole heti yhden kesän jälkeen epäsopivat.
”Ei tällä maailmaa pelasteta, mutta järkevämmältä tämä tuntuu”, hän pohtii.
Paloheinä Golfin rangella on monenlaista pelaajaa hiomassa lyöntiään, ja sekaan sopii hyvin myös Mikko Koikkalainen. Kiiltävät Cobrat bägissään hän näyttää ihka oikealta golfarilta.
Par uran kolmannella reiällä on huippusuoritus.
Pari päivää aiemmin Koikkalainen on pelannut elämänsä ensimmäisen virallisen golfkierroksen juuri Paloheinässä. Mikä tärkeintä, ensimmäinen pelikokemus on ollut todella miellyttävä, vaikka se hieman ennakolta jännittikin.
”Katsoin lähtöaikoja, ja halusin, ettei siinä ole ketään kovin pienellä tasoituksella pelaavaa pelaajaa mukana. Sattui kyllä tosi hyvät tyypit ryhmään. Meillä oli hauska kierros”, hän kertoo.
”Toinen heistä oli vasta-alkaja, toinen oli pelannut hieman pidempään. Oli kiva, että mukana oli vähän kokeneempikin pelaaja, joka osasi neuvoa pisteidenlaskussa ja muissa käytännön asioissa.”
Ensimmäisen kierroksen tuloskorttia ei tarvitse silmäillä kolmatta reikää pidemmälle, kun vastaan tulee jo ensimmäinen par-tulos. Par uran kolmannella reiällä on huippusuoritus. Annetaan miehen itse kertoa, miten se syntyi.
”Se oli kohtuullisen lyhyt par-vitonen. Taisi olla 330 metriä siitä etutiiltä. Pystyn lyömään hybridillä jo melko pitkälle, joten pääsin puttaamaan birdieä. Se meni ohi, mutta parin sain pelastettua”, hän toteaa.
Ihan pelkkää par-putkea kierros ei tietenkään ollut. Erilaisia haasteita riitti. Suurimmat vaikeudet Koikkalainen kohtasi kentän lyhimmillä väylillä.
”Par-kolmoset olivat vaikeita. Ne olivat vain 70–90-metrisiä. Löin vasta toista kertaa uusilla mailoilla, eikä ollut oikein käsitystä, kuinka pitkälle niillä lentää.”
Koikkalainen suunnittelee käyvänsä tulevina viikkoina lyöntitutkassa testaamassa, kuinka pitkälle hän milläkin mailalla lyö, jotta omat lyöntipituudet eri mailoilla tulevat paremmin tutuiksi.
”Tykkäsin golfin pelillisestä puolesta, mutta oli tosi kiva myös kävellä kentällä. Kulutin kierroksen aikana tuhat kaloria."
Mutta entä ne ensimmäisen kierroksen kohokohdat? Mitä kierroksesta jäi mieleen?
”Muutama tosi hyvä rautalyönti vähän huonommasta paikasta jäi mieleen. Rautaseiska tuntui parhaimmalta mailalta. Sillä sain varmimmat osumat. Viimeisellä reiällä löin hankalasta paikasta chipin pariin metriin ja upotin putin”, mies luettelee onnistumisiaan.
Ensimmäisen kierroksen jälkeen into pelaamiseen vain kasvaa. Koikkalaisen suunnitelmissa on pelata kesän aikana rutkasti lisää ja saada varmuutta peliin. Ensimmäisellä kierroksella hänelle valkeni myös yksi golfharrastuksen tärkeimmistä puolista.
”Tykkäsin golfin pelillisestä puolesta, mutta oli tosi kiva myös kävellä kentällä. Kulutin kierroksen aikana tuhat kaloria. Odotan, että golfin ansiosta kävelyliikunta lisääntyy kuin itsestään”, kantobägin hankkinut Koikkalainen sanoo.
Golfkesä on nyt parhaassa vauhdissa. Mikko Koikkalainen on saanut jo hankittua green cardin ja mailat ja pelattua ensimmäisen kierroksensa. Seuraavien viikkojen suunnitelmatkin ovat jo selvillä.
”Ostan draiverin, kartutan pelikertoja ja käyn pron tunnilla.”
Näillä askelmerkeillä Mikko Koikkalainen suuntaa kohti elämänsä ensimmäistä golfkesää.
Kolmiosainen juttusarja Mikko Koikkalaisen golfin aloittamisesta päättyy Golflehden lokakuun numerossa. Silloin selviää, tuliko Koikkalaisesta golfari.
