Teksti Jere Jaakkola
Kuvat Janne Mikkilä
Kankaisten golfin parkkipaikka on täynnä autoja. Siinä ei ole sikäli mitään kummallista, että täysinäiset parkkipaikat ovat sesonkiaikaan Suomen kentillä tuttu näky. Kausi on lyhyt, mutta silloin kun on aikaa ja valoa pelata, pelataan paljon. Parkkipaikka on Maskun suositussa 27-reikäisessä golfkeskuksessa usein täynnä – mutta nyt kello on yhdeksän illalla.
On alkanut se nopeasti ohikiitävä aika kesästä, jolloin golfia voi Suomessa pelata ympäri vuorokauden. Kuluu vielä pari tuntia ennen kuin aurinko painuu mailleen. Sen jälkeenkin näkee vielä pelata, ja aamuneljältä aurinko on jälleen noussut horisontin takaa taivaalle.
Timo Tuominen ja Oona Vartiainen tähyilevät yön hämärissä väylälle.
Kankas-lenkin kahdeksannella reiällä on kuhinaa. Kankaisten Golfin toimitusjohtaja Timo Tuominen lyö lähestymisensä griinille. Sitten on palvelupäällikkö Oona Vartiaisen vuoro. Ryhmässä pelaavat myös jalkapallomaalivahtina tunnettu Peter Enckelman sekä Kankaisten nettiguruna pidetty Jarno Penttinen. Nelikko on lähtenyt kentälle jo yhden aikaa päivällä. Kohta takana on kolme täyttä kierrosta.
”Vähän alaselässä tuntuu”, Timo Tuominen sanoo, mutta kertoo sen johtuvan lähinnä golfautossa istumisesta.
Ryhmä etenee autoilla, koska se nopeuttaa vähän peliä ja pitää tulostason paremmin yllä. Nyt on nimittäin pelattava reippaasti ja mahdollisimman hyvin.
Nelikko osallistuu jo perinteeksi muodostuneeseen 24h Junnugolfille -hyväntekeväisyystempaukseen, jossa golfseurat ympäri maata keräävät varoja seurojensa junioritoimintaan. Kankaisten nelikon tavoitteena on pelata 24 tunnin aikana peräti kahdeksan kierrosta golfia ja tehdä 144 reiän aikana mahdollisimman monta paria ja birdieä. Jokainen par tai sitä parempi reikätulos tuo rahaa hyväntekeväisyyspottiin. Kankaisten Golfissa tapahtumalla on jo useamman vuoden perinteet.
Ihan joka paikassa ei voi järjestää 24 tunnin yhtäjaksoista golftapahtumaa ilman massiivista keinovalaistusta. Keskikesällä Suomessa voi.
On alkanut se ohikiitävä aika kesästä, jolloin golfia voi Suomessa pelata ympäri vuorokauden.
Kesäillat voivat olla ihmeellisiä hetkiä pelata golfia. Viipyilevä aurinko leijuu puiden yllä pitkään kuin hehkuva kuumailmapallo, joka laskeutuu hiljaa puhisten metsän taakse. Päivän helteisyys muuttuu ensin lempeäksi lämmöksi, sitten illan viileydeksi ja viimein yön koleudeksi.
Viereisiltä väyliltä kuuluu vetoketjujen rutinaa, kun bägeistä kaivetaan esiin pusakoita ja tuulihousuja. Kerrospukeutuminen on myös kesäyön juttu.
Illan edetessä varjot pitenevät. Voimistuvat kontrastivat tuovat esiin pelipintojen pienimmätkin muodot. Ilta houkuttelee viheriöiden piirteet esiin. Loiva valo tekee väreistä lämpimiä.
Myös golfkentän äänimaailma muuttuu. Tuuli tyyntyy, ja luonnon taustakohina vaimenee. Äänien kirjo vähenee, mutta yksittäiset äänet erottuvat selvemmin. Viereisiltä väyliltä, joskus kauempaakin, kuuluu selvää puhetta.
Jokainen par tai sitä parempi reikätulos tuo 24h Junnugolfille -tapahtumassa rahaa hyväntekeväisyyspottiin.
Luonto ja monet sen olennoista painuvat levolle, mutta yöeläjät hiipivät piilopaikoistaan. Puisto-lenkin kolmannen reiän tiiltä voi nähdä, kuinka etäällä, par-viitosen toisessa päässä, väylän poikki kulkee jokin suurehko karvainen otus. Hirveksi se on liian pieni, peuraksi sillä on pää liian kumarassa. Kenties supikoira? Tai mäyrä?
Kun luonto hiljenee, läheisen valtatie 8:n kohina kantautuu selvempänä. Yöllä valtatienkin elämä rauhoittuu, muttei koskaan seisahdu. Kentän vieressä kulkeva rautatie sen sijaan on vaiti. Reitillä kulkee harvakseltaan vain rahtiliikennettä. Tänään kiskoja kiitää ainoastaan yksi yöjuna.
Kesäkuun yhdeksäs päivä vaihtuu kymmenenteen. Autojen merkkejä ei etäisestä huminasta erota, mutta luonnon äänet ovat tunnistettavissa. Jossain kaukana golfkentän takana kukkuu käki. Griinin takana puiden latvustossa peippo lurittelee laulujaan.
Viereiseltä griiniltä kuuluu räväkkä tuuletus. Pareja ja birdiejä metsästävä nelikko on jakautunut kahteen kahden hengen ryhmään, jotta peli etenisi yön hämärimpinä tunteina hieman nopeammin. Keinovalotkin on jo otettu avuksi. Tehokkaalla taskulampulla valaisemalla ainakin pallon lähtösuunnasta saa helpommin kiinni, ja griinien kallistuksia voi puttilinjaa valaisemalla edes auttavasti lukea.
Kumahtaako griini? Tumpsahtaako bunkkeri? Rapiseeko lehvästö?
Sitten yössä kuuluu ääni, josta ei voi golfari erehtyä.
Tshhwab.
Rautamailan puhdas osumaääni. Ei sellainen, jonka tavallinen harrastaja kuvittelee puhtaaksi osumaksi, vaan sellainen, joka kuuluu vain todella hyvän pelaajan, kuten ammattilaisenakin kilpailleen Oona Vartiaisen, lavasta.
Mikä ihme sen tekee? Erilaiset välineet? Osumapuhtaus? Kiihtyvyys? Lyönnin voimavektoreiden oikeaoppisuus? Kaikkien näiden yhdistelmä?
Vartiaisen lyönti kuulostaa siltä, ettei haittaa, vaikka pallon lentoa ei osumahetken jälkeen pysty enää hämärässä seuraamaan. Riittää, kun lähtee kävelemään väylää suoraan eteenpäin. Pallo tulee kyllä jossain vaiheessa vastaan.
Luonnon hiljentyminen on terävöittänyt kuuloaistin, mistä on nyt apua. Kun pallon lentoa saati laskeutumista ei pitkissä lyönneissä enää näe, lyöntiä on jäätävä osumahetken jälkeen kuuntelemaan. Kumahtaako griini? Tumpsahtaako bunkkeri? Rapiseeko lehvästö? Loiskahtaako vesi? Helähtääkö peräti lipputanko?
Yön hämärimmät hetket asettavat pelaamiselle – ja pallojen löytymiselle – reunaehdot.
Jos aivan tarkkoja ollaan, eteläisimmässä Suomessa normaalin golfin pelaaminen kaikilla aisteilla ei ympärivuorokautisesti ihan onnistu. Vaikka maiseman, edessä olevan väylän, esteet ja pinnanmuodot, hahmottaakin helposti, eikä varsinaista pimeää yötä koskaan tule, auringonlaskun ja -nousun välissä on sininen hämärän hetki, jolloin yksityiskohtia ei voi nähdä. Golfpalloa lyöden voi kyllä edetä läpi yön, mutta yön hämärimmät hetket asettavat pelaamiselle – ja pallojen löytymiselle – reunaehdot.
Mitä pohjoisemmas mennään, sitä valoisammiksi kesäyöt muuttuvat. Napapiirillä sijaitsevalla Rovaniemellä keskiyön auringon jakso, eli aika, jolloin aurinko ei laske vuorokauden aikana ollenkaan horisontin alapuolelle, on jo alkanut. Niin sanottu polaaripäivä kestää Rovaniemellä kesäkuun kuudennesta päivästä heinäkuun seitsemänteen. Mutta Rovaniemeltäkin on vielä matkaa Suomen pohjoisimpaan kolkkaan, Nuorgamiin. Kun aurinko nousee toukokuun 16. päivänä Nuorgamin horisontin ylle, se pysyy siellä yhtäjaksoisesti 74 päivän ajan ja laskee taivaanrannan taakse vasta 29. päivä heinäkuuta.
Harmi vain, ettei Nuorgamissa pelata golfia.
Keskiyön golfin konsepti on yhä olemassa - mutta edelleen kaupallistamatta.
Rovaniemen Santa Claus Golfissa ja vieläkin pohjoisempana sijaitsevassa Kittilän Levi Golfissa sen sijaan pelataan. Vuosituhannen alussa yöttömän yön golfia markkinoitiin muun muassa Finnairin puolesta ulkomaille asti, mutta ponnistus jäi puolitiehen. Yöttömän yön golfista ja sen potentiaalista on golftoimialalla senkin jälkeen puhuttu. Jossain kohtaa keskusteluissa väläyteltiin jopa Suomessa pelattavaa pääkiertuetason osakilpailua, jossa ainakin yksi kierros pelattaisiin Pohjois-Suomessa keskellä yötä. Varsinaiset toimenpiteet keskiyön golfin markkinoimiseksi ovat kuitenkin jääneet kenttien yksittäisiin tempauksiin.
Ainakin Norjassa konsepti on myyty paremmin. Sosiaalisessa golfmediassa ovat hurmanneet kuvat maailman pohjoisimmalta links-kentältä, Lofoten Linksiltä, jossa onnekkaimmat ovat pelanneet kesäöinä taianomaista golfia revontulten vihreässä loimussa.
Yötön yö ei ole kadonnut Suomesta mihinkään. Eivät myöskään golfkentät. Keskiyön golfin konsepti on yhä olemassa – mutta edelleen kaupallistamatta.
Kuluu vielä tunteja ennen kuin kenttä alkaa täyttyä pelaajista
24h-golfia pelaava nelikko on lyhyellä yötauolla. Takana on jo neljä täyttä golfkierrosta, mutta urakka on vasta puolivälissä. Jarno Penttinen hakee lisää kylmägeeliä, jota on kulunut jo yksi tuubi. Paikkojen on pysyttävä kunnossa vielä 72 reiän ajan.
Kello kääntyy aamukahteen, ja viides kierros käynnistyy. Tunnin päästä alkaa nähdä taas paremmin.
Pitkien iltojen ohella myös varhaiset aamut golfkentällä ovat sykähdyttäviä. Kasvit ovat peittyneet kastehelmiin, ja usva leijuu vesistöjen ja kosteikkojen yllä. Jossain kohtaa alkaa lintujen viserrys. Aamulla valo lisääntyy paljon nopeammin kuin se illalla vähenee. Kun aurinko on noussut metsän takaa, se loistaa pian jo korkealla puiden yllä. Yön silhuettimaisemat katoavat kaikkialle tulvivaan valoon. On kuitenkin yhä varhainen aamu. Kuluu vielä tunteja ennen kuin kenttä alkaa täyttyä pelaajista. Aamun valoisina tunteina pelatessa tuntuu melkein siltä kuin keho ja mieli varastoisivat energiaa edessä koittavan päivän varalle. Tunne voi toki olla hieman toinen, jos menossa on jo viides perättäinen kierros golfia.
Kun Oona Vartiainen, Timo Tuominen, Jarno Penttinen ja Peter Enckelman saapuvat kahdeksannen kerran kierrokseltaan klubille, kello on taas yksi iltapäivällä. Takana on 144 reiän golfretki. Nelikko on urakoinut pareja ja birdiejä ympäri vuorokauden, ja saalis on euroissakin komea: tempauksella on kerätty Kankaisten Golfin junioritoimintaan yli 6800 euroa. Siitä on maksettava välittömästi verot – sikeiden unien muodossa.
