Teksti Marko Kuivasaari
Kuvat Jaakko Turtiainen
Luontodokumenteissa ja seikkailuelokuvissa sukelletaan isoissa kirkasvetisissä valtamerissä, mutta golfkenttien lammissa ei ole samanlaista glamouria. Näkyvyys on useidenkin metrien syvyisissä vesissä olematonta. Tämän vuoksi lampeen sujahdettaessa on mukana oltava valaisin.
”Ei siellä lampusta näkyvyyden kannalta hyötyä ole. Lammessa oleva muta on sen verran mustaa, että ilman valoa saattaisi erehdyttävästi tulla pyörtymisen tunne”, Jaakko Turtiainen kuvailee.
Osviittaa lampien mutaisuudesta saa helposti siitä, kun yrittää nostaa mailan lavalla palloa ylös rantavedestä. Kun sohaisee lavalla vettä, muta leviää useamman neliömetrin alalle, ja hetki sitten selvästi erottunutta palloa on enää mahdotonta löytää.
Myytti pelaamiseen kelpaamattomista "vesipalloista" on kaikonnut.
Pari vuotta sitten Turtiainen ja Veli-Pekka Polvinen innostuivat ajatuksesta mennä pintaa syvemmälle ja tehdä lampipallojen etsimisestä ammattitoimintaa. He kävivät sukelluksen peruskurssin ja hankkivat laitesukeltajan varusteet. Yritys laitettiin pystyyn toissa keväänä. Kolmantena ”musketöörinä” yhtiökumppaniksi kelkkaan hyppäsi myynnin asiantuntija Timo Kakkonen.
Pari vuotta myöhemmin Game On Golf Oy, eli tutummin Järviballs, on sukeltanut Suomen golfkenttien lammista noin 200 000 palloa. Määrä on noussut viime vuodesta ja syykin on selvä: taidot ovat karttuneet ja sopimuskenttien määrä on kasvanut.
Aluksi kuopiolaiskolmikko sukelsi palloja Pohjois-Savon kentiltä. Sittemmin reviiri on laajentunut ja tällä hetkellä yrityksellä on sopimus parinkymmenen kentän kanssa. Eteläisin kohde on Raaseporissa sijaitseva Nordcenter Golf & Country Club, pohjoisin Santa Claus Golf Rovaniemellä.
Monet golfkenttien lammista ovat niin sameita tai savisia, että näkyvyys on lähes olematon.
Vesi kasaa pallot yhteen
Kun Turtiainen saa sukellusvarusteet ylleen, hän kiinnittää lanteilleen kehikon, jonka keräyspussiin mahtuu satoja palloja. Koska näkyvyyttä vedessä ei käytännössä ole, pallojen etsintä tapahtuu käsikopelolla.
”Palloilla on taipumus ajautua toistensa luokse pengermien taitekohtiin ja kuoppiin. Olemme jo oppineet, mistä niitä kannattaa hakea”, hän kertoo.
Pallojen kerääminen käy yleensä nopeasti. Sukelluspuvun ja muiden painavien varusteiden pukeminen vie sitäkin enemmän aikaa, eikä niiden kanssa kovin montaa juoksuaskelta viitsisi ottaa, Turtiainen valaisee.
Sukellusvarusteet happipulloineen painavat yli kolmekymmentä kiloa. Raskainta on Turtiaisen mukaan sukeltaa alle kahden metrin syvyydessä. Tästä syvemmissä lammissa vedessä olo muuttuu kevyemmäksi. Matalissa vesissä miehet sukeltavat yhtä aikaa, muussa tapauksessa toinen on aina rannalla, sillä laitesukellukseen liittyy omat riskinsä.
Keräyspussi voi toisinaan täyttyä jo muutamassa minuutissa, sillä vilkkaiden kenttien lampien pohjissa palloja saattaa olla parinkymmenen sentin korkuisissa kasoissa. Parhaimpina päivinä Järviballsin sukeltajat ovat nostaneet lammista viisinumeroisen määrän palloja.
Jos sukellettava kohde on pidemmällä, ollaan reissussa yleensä pari yötä. Itse sukeltaminen tapahtuu normaalisti myöhään illalla tai yöllä.
Yöllisen sukelluksen sato on pussitettu valmiiksi jatkojalostukseen.
”Pelaajat eivät välttämättä tiedä, milloin olemme käyneet heidän kotikentällään, sillä emme jätä minkäänlaisia jälkiä visiiteistämme. Joskus olemme liikkeellä hieman aikaisemmin, ja monet jakavat meistä ottamiaan kuvia sosiaalisessa mediassa. Toiset tulevat tekemään pallokauppojakin lammen rantaan.”
Parin päivän sukellusreissun jälkeen ei Turtiaisen mukaan jaksa tehdä hetkeen yhtään mitään, niin fyysistä työtä sukeltaminen on.
Alalla on jo kilpailua
Suomessa on muutamia lampipalloja myyviä yrityksiä. Useimmat hankkivat pallonsa lähinnä ulkomailta, mutta esimerkiksi ruotsalaisyritys Golfballdiversia on jonkin verran nähty Suomen kentillä. Pitkään alalla toiminut yritys operoi eri puolilla Eurooppaa ja nostaa vesistä vuosittain viisi miljoona palloa.
”Uskon, että suomalaiset kentät suosivat kotimaisia yrittäjiä, vaikka sopimus sitä luultavammin eniten määrittelee. On pystyttävä tarjoamaan kilpailukykyisiä hintoja”, Turtiainen sanoo.
Sukeltajat pystyvät helposti toteamaan lampien kunnon, mikä kiinnostaa kenttiä.
Golfin harrastajat ovat yhä ympäristötietoisempia ja monille vihreät arvot ovat tärkeitä. Ympäristönäkökulma on keskeisessä roolissa myös Järviballsin toiminnassa.
”Kukaan ei ole vielä moittinut toimintaamme. Ihmiset ymmärtävät, että kemiallisesti prosessoidut golfpallot kuormittavat ympäristöä lampien pohjissa, joten luonto kiittää, kun keräämme pallot. Tuottoja saavat sekä palloja sukeltava yritys että kentät, ja pelaajilla on mahdollisuus hankkia edullisempia palloja. Ei tässä ole kuin pelkkiä voittajia.”
Kunto määrittää hinnan
Järviballs luokittelee pallonsa laadun perusteella neljään kategoriaan: Mint, Very Good, Good to Play ja Practice. Ensin mainitussa ryhmässä olevia palloja on miltei mahdotonta erottaa uusista. Practice-palloja yritys suosittelee nimensä mukaisesti vain harjoitteluun.
”Eniten kaupaksi menee keskimmäisten kategorioiden palloja. Yksittäisistä palloista suurin kysyntä kohdistuu Titleistin Pro V1 -palloihin, jotka käytännössä viedään käsistä”, sanoo Turtiainen, joka on hyvillään siitä, että myytti pelaamiseen kelpaamattomista ”vesipalloista” on kaikonnut.
Rikkinäiset, haljenneet, pahasti tummuneet ja jälkeenpäin maalatut pallot toimitetaan ongelmajätekierrätykseen. Joukkoon eksyy joskus Kiinassa valmistettuja feikkipalloja, joita voi olla vaikea tunnistaa kopioiksi, mutta niitä löytöpalloissa on äärimmäisen vähän.
Sukellusvarusteet happipulloineen painavat kymmeniä kiloja.
Pallot maksavat enimmillään kaksi ja puoli euroa kappale, ja Practice-palloja saa joillakin kymmenillä senteillä. Yritykseltä on tilattavissa myös logopalloja personoiduissa pallolaatikoissa. Logopallot maksavat enimmillään 36 euroa tusina.
Vaikka palloja ei ole järkevää makuuttaa lammissa, eivät kaikki golfkentät ole kiinnostuneita niiden keräämisestä. Turtiainen toivoo, että EU havahtuisi asiassa ja velvoittaisi kenttiä tyhjentämään pallot lammista. Kiinnostus lampipalloja myyvien yritysten sukellustoimintaa kohtaan on joka tapauksessa kasvussa.
Kaikkiin lampiin ei ole mahdollista sukeltaa. Näitä ovat esimerkiksi lammet, joihin on upotettu kentän rakentamisen aikoihin puun kantoja ja kivilouhoa. Sukeltajat pystyvät helposti myös toteamaan lampien kunnon, mikä tietysti kiinnostaa kenttiä.
”Huonokuntoisimmat ovat kasvaneet umpeen, hapetus ei pelaa ja juurikasvu on lisääntynyt. Tällaisissa lammissa pallot painuvat humuksen sekaan, eikä niitä löydä, kun mutaa on päällä metritolkulla.”
Kirkasvetisimmät lammet, joihin Turtiainen on sukeltanut, löytyvät Joroisten Kartanogolfista ja Vierumäen Classic-kentän kangaspohjaisista maastoista. Vierumäellä osassa lampia on muovit pohjassa. Niissä pallot eivät kasaannu läjiin, vaan leviävät tasaisesti. Tällaisissa lammissa kerääminen vie enemmän aikaa, ellei rantapenkka ole jyrkkä, jolloin pallot kasaantuvat pienemmälle alueelle ja noukkiminen käy nopeammin. Muovitetuista vesiesteistä on helpompi kerätä palloja, koska niitä ei tarvitse kaivaa mudan seasta.
Kirkasvetisissä lammissa sukeltajan keräyspussi voi täyttyä muutamassa minuutissa.
Lammista löytyy muutakin
Vaikka Järviballs ottaa yhä isompaa siivua kotimaan lampipallomarkkinoista, on pallobisnes kolmikolle sivutoimista. Turtiainen ja Polvinen työskentelevät mielenterveysalalla ja Kakkonen teknologia-alan yhtiössä myynti- ja asiakkuusjohtajana. Turtiainen ja Polvinen ovat myös hiljattain suorittaneet kolmos- ja nelostason yhdistetyn golfopettajatutkinnon. Parhaillaan molemmat käyvät ammattivalmentajatutkintoa
Lähitulevaisuudessa yritys aikoo satsata omiin toimitiloihin. Se onkin perusteltua, sillä nyt kolmikolla on omakotitaloissaan varastoituna yhteensä noin 130 000–140 000 golfpalloa.
Lammista löytyy sukellettaessa kaikenlaista muutakin kuin palloja: sateenvarjoja, pallo-onkia, mailoja ja mailanlapoja, kentän kylttejä ja estealueiden tolppia.
”Tänä syksynä eräs pelaaja pyysi tulostamme kuultuaan ilmoittamaan, jos hänen lampeen lentänyt mailanlapansa sattuisi löytymään. Se löytyikin, mutta se oli kyllä täydellistä sattumaa.”
