Miltä golf kuulostaa? - Golflehti
Miltä golf kuulostaa?

Miltä golf kuulostaa?

Golfkenttä on hiljaisuuden temppeli, jossa ääni­maailmalla on tärkeä merkitys. Uuden teknologian ja uuden pelaajasukupolven myötä pelin äänimaailma on osin muuttumassa.

Facebook Whatsapp Linkedin

Invernessin golfklubin ykköstiin tuntumassa tehtiin kuumeisia valmisteluja viime syksynä pelatun Solheim Cupin lähestyessä. Katsomorakenteiden noustessa pystyyn alueella hääri myös ääniteknikkojen tiimi, joka ei halunnut jättää energisoivan tunnelman luomisessa mitään sattuman varaan. Kilpailupäivinä äänenpaine oli pelaajien lähtiessä liikkeelle kuin stadionkonserteissa, ja subwooferien bassojytke sai adrenaliinin virtaamaan.

Yleisö ja pelaajat vastasivat tanssiin-kutsuun. Elettiin golfissa harvoin koettua kansanjuhlaa yleisön kannustaessa pauhullaan suosikkejaan parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Pelaajien asettuessa pallolle äänet kuitenkin yleensä vaimenivat, kun draiviaan lyövälle haluttiin antaa keskittymisrauha lajin perinteisen etiketin mukaisesti.

Kaikki eivät rauhaa kaivanneet. Muutamat pelaajat intoutuivat pallon tiiattuaan piiskaamaan yleisöä entistäkin villimpään kannustukseen suoritukseensa valmistautuvan yleisurheilijan tavoin. Oltiin varsin kaukana siitä vanhasta normaalista, jossa jo kameran sulkimen vaimea räpsähdys on ollut huippuammattilaiselle kauhistus.

Lajin huipulla golfkilpailusta halutaan nykyisin yhä useammin tehdä myös show. PGA Tourin Phoenix Openin 16. reikä, par-kolmonen, on toiminut tienraivaajana jo pitkään. Reikäväliä reunustava ja viheriön sisäänsä sulkeva katsomo kokoaa päivittäin paikalle kymmenistä tuhansista katsojista koostuvan yleisömeren, joka elää kiihkeästi tapahtumien mukana ääntään säästämättä.

Euroopassa tullaan perässä. Made in Denmark -kilpailussa Himmerlandin golfkentän niin ikään 16. reikä, sekin par-kolmonen, on toistanut samaa kaavaa hieman pienemmässä mittakaavassa ja saanut pelaajilta kiitosta. Pääkiertuetta johtava Keith Pelley on lisäksi pitkään liputtanut kilpailuihin oman mausteensa antavan musiikin puolesta.

Otollinen ääni­ympäristö vaikuttaa myönteisesti terveyteen ja yleiseen hyvinvointiin.

”Musiikki tulee ajan myötä löytämään paikkansa kilpailuissa, ja haluamme näyttää siinä suhteessa tietä”, DJ:nä nuoruudessaan toiminut Pelley totesi Golf Digestin haastattelussa vuonna 2017. ”Musiikkihan on jo nyt mukana lajissa kuin lajissa, ainakin taukojen aikana.”

Pelleyn aikana musiikki onkin soinut driving rangella monissa kiertueen lippulaivakilpailuissa. Ja silloin kun ei soi, suuri osa pelaajista valmistautuu kilpailuun kuuntelemalla musiikkia omista nappikuulokkeistaan tai vaikkapa aurinkolaseihin integroiduista toistimista.

Myös harrastegolfin äänimaisema on alkanut muuttua, kun mukana kulkevat Bluetooth-kaiuttimet ovat löytäneet tiensä aina väylille asti. Yhdysvalloissa musiikki soi jo niin monilla kentillä ja niin monien golfautoja suosivien ryhmien toimesta, että kantaa on aika ajoin otettu kiivaastikin puolesta ja vastaan. Golfkentällä soitettavalle musiikille on kehitelty omaa etikettiä useilla internetin palstoilla.

Bethpage State Parkin kunnalliset golfkentät New Yorkissa olivat mukana näyttämässä mallia golfautoihin asennetuilla langattomilla kaiuttimilla, ja esimerkiksi Pinehurstin The Cradle -pikkukenttä on jatkanut trendiä. Euroopan puolella suhtautuminen musiikkiin on toistaiseksi ollut huomattavasti varauksellisempaa, mutta Suomessakaan ilmiö ei ole suinkaan tuntematon. Esimerkiksi Kurk Golf on halunnut liputtaa uudistuvan lajikulttuurin puolesta tuomalla musiikkia driving rangelle ja näyttämällä vihreää valoa myös musiikin kuuntelulle kierroksen aikana.

Myös golfiin kytkeytyviä mielikuvia vahvasti muokanneissa Topgolfin viihtymiskeskuksissa musiikilla on tärkeä rooli kokonaiselämyksen rakentumisessa. Soittolistat valitaan huolellisesti vuorokaudenajan mukaan välillä rentoa tunnelmaa, välillä energisyyttä alleviivaten. Alueellisetkin makuerot pyritään ottamaan huomioon.

Ricky Fowler pyytää yleisöä pitämään ääntä lyöntinsä aikana Phoenix Openin kuuluisalla 16. reiällä.

Äänimaisema tai ääniympäristö on jo nimensäkin mukaisesti paljon muutakin kuin ääntä. Se on mukana antamassa virikkeitä, kehystämässä omaa mielen-maisemaamme ja vaikuttamassa siihen, kuinka tunnetasolla tiettyyn tilanteeseen suhtaudumme.

Otollinen ääniympäristö vaikuttaa myönteisesti terveyteen ja yleiseen hyvinvointiin, jopa tuottavuuteen. Hiljaiset ja vaimeat luonnonmukaiset äänet auttavat elimistöämme rentoutumaan ja avaavat korvamme kuulemaan myös oman sisäisen maailmamme ääniä. Se on tie henkiseen tasapainoon – sellaiseen stressittömyyteen, joka voi auttaa myös parempaan fyysiseen suoritukseen.

Tutkimustieto puhuu vahvasti metsien puolesta ihmismielelle otollisena ääniympäristönä. Vahvan luontoyhteyden säilyttänyt golfkenttä pääsee monessa suhteessa lähelle ja pystyy tarjoamaan ­golfin harrastajalle pakopaikan nykyelämän melusta ja hälinästä. Onko tuo elintila kehityksen myötä nyt kaventumassa?

Golfiin syvälle juurtunut lajietiketti on perinteisesti pitänyt huolen siitä, että pelaajan ei ole kierroksen aikana yleensä tarvinnut altistua häiritseville tai yllättäville äänille satunnaisia Fore!-huutoja lukuun ottamatta. Omaan suoritukseen on saanut rauhassa keskittyä. Toki pinna on joskus voinut kiristyä, kun ryhmään on osunut epäonnistumisiaan jatkuvasti selittelevä tai sadatteleva pelaaja. Väkisin tuputettu musiikki voi osalle pelaajista olla samanlainen viihtymistä vähentävä ja golfkokemukseen tahran iskevä tekijä. Toivoa sopii, että ainakin yön hiljaisina tai aamun varhaisina tunteina golfkentällä voi jatkossakin kulkea kuin satumaailmassa luonnon ääniä ja omaa sisäistä maisemaa kuunnellen.

Tuulen humina korvissa ja lahkeiden äänekäs lepatus merenrannan links-kentillä tuo peliin oman mausteensa ja heittää haasteen pelaajan keskittymiskyvylle. Ja golfpelin itsensä tuottamat äänet ovat luku sinänsä. Mikä voisi kuulostaa paremmalta kuin pallon kolina kupin pohjalla pitkän putin upotessa reikään? Osuman ääni on puolestaan lyönnistä saadulle palautteelle yhtä tärkeä kuin käsien välittämä tuntemus – aivan samoin kuin makuaisti on kiinteässä yhteydessä hajuaistiin. Kokenut pelaaja tunnistaa heti osumaäänestä, lentääkö pallo tavoitellulla tavalla vai ei. Duffi kuulostaa aivan erilaiselta kuin toppi, soketeista puhumattakaan. Parhaimmillaan puhdas osuma on sekin musiikkia korville.

Osuman tarjoama äänimaisema on merkittävästi muuttunut välineissä tapahtuneen muutoksen myötä 1900-luvun loppupuolelta lähtien. Karsten Solheimin vuonna 1959 esittelemä ensimmäinen Ping-putteri kertoi jo nimellään sen, mihin suuntaan golf oli kulkemassa. Metallidraiverit tulivat noin kahdenkymmenen vuoden jälkeen perässä, kunnes oli hiilikuidun ja komposiittimateriaalien vuoro astua esiin. Rautamailoissa kehäpainotteiset lavat antoivat osumassa usein hyvinkin erilaisen äänen kuin perinteiset muscle backit.

Musiikin kuuntelu kilpailukierroksella – säännöt sallivat, toimikunnat yleensä eivät

Golfsäännöt sallivat kilpailukierroksella sellaisten lähetysten kuuntelun (esimerkiksi uutisraportit ja taustamusiikki), jotka eivät liity pelattavaan kilpailuun, kunhan kuuntelu tapahtuu muita pelaajia häiritsemättä. Toisaalta säännöt kieltävät musiikin tai muun sellaisen lähetyksen kuuntelun, joka tapahtuu häiriöiden eliminoimiseksi tai lyönnin rytmittämisen helpottamiseksi.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Kysyimme asiaa golftuomarina ja tuomarikouluttajana pitkän uran tehneeltä Arto Teittiseltä, joka toimii myös Finnish Tourin kilpailujohtajana.

”Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kiertueilla ei sallita kuulokkeiden käyttöä kilpailtaessa. Syy on se, että kilpailussa on täysin mahdotonta valvoa sitä, mitä pelaajat kierroksen aikana korviinsa saavat. Ja tietysti kyse on myös turvallisuudesta. Esimerkiksi fore-huudot voivat jäädä kuulematta musiikin pauhatessa.”

”Itse voisin sallia musiikin kuuntelun esimerkiksi radiosta silloin, kun lähtöryhmän kaikki jäsenet ilmaisevat tuollaiseen suostumuksensa. Luonnollisesti ryhmän olisi tuossa tapauksessa pidettävä huoli siitä, että kuuntelu ei aiheuttaisi häiriöitä muille pelaajille.”

Gary Adamsin vuonna 1979 perustaman TaylorMaden Pittsburgh Persimmon -draiverit yrittivät vielä uretaanitäytteellään kuulostaa samalta kuin väistymässä olevat perinteiset puiset draiverit. Kun täytteistä aikanaan luovuttiin, osumaäänet alkoivat voimistua, ja niistä tuli myös tärkeä ja miljoonia dollareita niellyt tuotekehittelyn elementti. Alkoi kilpailu korvaa eniten miellyttävien ja itseluottamusta parhaiten ruokkivien äänitaajuuksien löytämisestä.

Kun tutkimukset osoittivat pelaajien arvostavan eloisaa, terävää ja voimakasta osumaääntä, ylilyöntejäkin tapahtui. Osumat tuottivat pahimmillaan jopa 120–130 desibelin äänen, lähes yhtä suuren äänen-paineen kuin kiväärinlaukaus. Niinpä British Medical Journal kertoi vuonna 2009 korvalääkärin potilaasta, joka tuli vastaan-otolle kiusallisen tinnituksen ja toisen korvan kuulonaleneman vuoksi. Lääkäri, itsekin innokas golfari, alkoi epäillä syyksi potilaan uutta draiveria, jolla tämä oli kertomansa mukaan pelannut kolmesti viikossa puolentoista vuoden ajan.

Lääkäri hankki testiin kuusi erilaista titaanidraiveria ja mittasi niiden osumassa tuottaman äänenpaineen kahden metrin päästä. Jokainen testin mailoista sai tulokseksi yli 110 desibeliä, jota pidetään turvallisena rajana toistuville äkillisille äänille. Jatkotutkimukset olisivat lääkärin mukaan olleet tarpeen, jotta mahdollisesta kuulonsuojauksen tarpeellisuudesta olisi voitu tehdä sitovia johtopäätöksiä.

Kun herkistää korvansa, kierroksen aikana ehtii kuunnella monenkirjavaa äänten kuoroa.

Puttereissa tuntuman ja osumaäänen välinen yhteys on kenties vieläkin lujempi.

”Osuman synnyttämä tuntuma on puteissa jopa 90-prosenttisesti äänen varassa”, uskoo Pingin tuotekehittelyssä pitkään mukana ollut Marty Jertson.

”Olemme tehneet testejä, joissa golfarit ovat käyttäneet vastamelukuulokkeita. On lyöty yksi putti terävästi kilahtavalla putterilla, yksi täysin äänettömän osuman antavalla putterilla ja yksi putterilla, jonka ääni on vastannut nykyistä keskivertoa. Ilman äänen antamaa palautetta osumien välillä ei ole kyetty havaitsemaan minkäänlaista eroa.”

Jertsonin mukaan pehmeä tai vaimea osumaääni saa meidät pitämään lyöntipintaakin pehmeänä ja olettamaan, että pallo lähtisi hitaammin liikkeelle, vaikka se ei todellisuudessa lähtisikään. Terävämpi tai kovempi ääni puolestaan synnyttää mielikuvan kimmoisammasta tai tehokkaammasta osumasta.

Samat lait pätevät myös draivereihin. Callawayn vuonna 2001 lanseeraama Big Bertha C4 oli teknisesti edistyksellinen ja tuotti hyvät lähtönopeudet, mutta tylpäksi koettu osumaääni ei ollut omiaan herättämään itseluottamusta. Malli vedettiin pian pois markkinoilta.

Moderneissa pitkissä ja keskipitkissä rautamailoissa osumaääntä muokataan lukuisin eri tavoin lyöntipinnan paksuutta vaihtelemalla, värinöitä vaimentavilla kerroksilla ja niin edelleen. Lyhyissä raudoissa päätavoitteena on pehmeän tuntuman aikaansaaminen. Osumaäänikin on silloin muita rautoja hiljaisempi ja pehmeämpi.

Paljossa on kyse myös makuasioista. Valmistajat ovat yhtä mieltä siitä, että ei ole olemassa osumaääntä, joka olisi kaikkien pelaajien mieleen. Valmistajat ovat kuitenkin oppineet parissakymmenessä vuodessa sen, millaiset äänet ovat golfareiden korville liian räikeitä, millaiset puolestaan liian kuolleita. On osuttava tuohon väliin, jotta mailat eivät jäisi kaupan tai pro shopin hyllylle.

Kun herkistää korvansa, kierroksen aikana ehtii kuunnella monenkirjavaa äänten kuoroa. Kantobägissä toisiaan vastaan iskevät mailat antavat oman äänensä, samoin pitkää heinää halkova maila, puuhun kolahtava lyönti tai veteen pulahtava pallo. Golfauton sähköisen voimansiirron sirinästä ei voi erehtyä, ei myöskään pelaajia ukkosen alta klubille kutsuvasta tai yhteislähdön käyntiin polkaisevasta sireenistä. Maineikas golfkirjoittaja Henry Longhurst piti runollisena jopa ilman halki tuohduksissa singotun mailan synnyttämää ääntä. ”Tuo ainutlaatuinen hyrisevä ääni tuo mieleen kottaraisparven pyrähdyksen”.

Facebook Whatsapp Linkedin
Forward Go back